Itkua, kiukkua ja hamppaiten kiristystä...

Taas on kirjoittaminem venynyt pitkäksi, ei ole vain saanut aikaseksi eikä jaksanut tihrustaa tekstiä. Torstaina tuli päätös vakuutusyhtiön muutoksenhaku lautakunnasta. Eipä tarvitse kauheasti miettiä mikä se päätös oli, no hylättyhän se oli. En vain ymmärrä mitä ne siellä on lukenut koska perustelut hylylle ei vastannut mitenkään lääkärin lausuntoja taikka sitten kierrellen kyseenalaistivat neurologin lausunnot. No asiahan ei jää tähän sillä nyt valitetaan tuosta vakuutus oikeuteen. Vannoin tuossa että niin kauan asiasta valitan jos tarve kuin henki pihisee. Tosin pisti tuo päätös toki harmittamaan, varsinkin kun nyt on menty alapakkia jonkin verran. Olen unohtanut kaikki numerot päästä, omam symtymäajan toki muistan vielä mutta muutoin kaikki hävisi tässä yhtenä päivänä eikä takaisin ole tullut vaikka miten tankkaisin niitä. Omaa puhelinnumeroakaan en enää muista vaan hävisi kaikkien muiden mukana. Huomiona tähän että itsellä on ollut todelöa hyvä numero muisti oppisin numero sarjat ym todella nopeasti ulkoa muutaman tankkauksem jälkeen.  Muutoinkin muistin kanssa ollut ongelmia tässä. Unohdan ihan arkipäiväsiä asioita kunnes joku muistuttaa asiasta niin tajuan mikä unohtunut tai hävinnyt tms. Torstain allasterapiassa fyssari huomioi että väsysin nopeasti jota ennen ei ole ollut. Sanoi jopa että tavallisesta poiketen alkaa puhti tippua, ja samoja asioita tehty nyt jonkin aikaa. Osittain pelottaa että mihin tämä johtaa osittain en jaksa edes välittää.  Eniten pelkään sitä että en kohta pärjää itekseni sillä en halua muiden armoille. Joskus sitä pohtii että voisipa mennä takaisin ajassa ja muuttaa suuntaa että saisi elää tavallista elämää, ilman pelkoa voinnin huononemisesta. Onneksi tässä kuussa on kipupolille aika jos siellä löydettäisiin jokin lääke/ lääkkeitä joilla saisi Kipuja hillittyä edes vähän. En tässä kohti edes toivo että katoaisivat vaan toivon pientä helpotusta siten ettei maksa sano itseään irti mikä nyt alkaa olla siinä kunnossa ettei kestä enää nykyisiä lääkkeitä, sillä arvot vain nousee. Tähän soppaan ei tahdo enää mitään muuta lisäksi.

Mutta koitan pitää positiivisen ja iloisen asenteen kaikesta huolimatta. Olen super kiitollinen perheelle joka auttaa aina kun apua tarvii oli se sitten oman puhelinnuneron lähettämistä taikka valitusten kirjoittamista taikka mitä tahnasa. En oikeasti pärjäisi itekseni tällä hetkellä ja siksi olenkin kiitollinen mutta samalla pahoillani että joudun vaivaamaan äitiä sekä veljeä jatkuvasti, sillä onhan heillä omakin elämä tai ainakim pitäisi olla. Ei yhdenkään äidin kuuluisi huolehtia aikuisesta lapsestaan siten kuin huolehtii minusta, ja tästä olenkin todella todella kiitollinen hänelle.❤🌺.