Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

11 unelmaani

Kuva
  Ajattelin tällä kertaa tehdä tyyliltään täysin erilaisen postauksen. Jokaisella meistä on unelmia. Unelmia jotka ei toteutuneet mutta joiden tilalle tuli uusia. Tässä haluan kertoa teille 11 unelmaani. Itselle ei ole väliä toteutuuko ne, mutta jokaisella on oltava unelmia jotka pitävät kiinni ja joita toivoa. Tässä ovat minun unelmani. 1. Saada yksi täysin kivuton päivä kokea vielä. 2. Viettää rakkaiden kanssa aikaa. 3. Istua kuohuavan meren äärellä, kuunnellen sitä. 4. Etten koskaan menetä toivoani. 5. Jaksaa tämä taistelu eri tahojen kanssa kunnialla loppuun saakka. 6. Saada yksi päivä kun ei tarvitsisi miettiä lepotaukoja sekä väsymistä.  7. Päästä pienelle reissulle, kotimaa, Viro tms. 8. Istua kylmänä syys/kevät yönä peiton alla aurinkotuolissa täysin hiljaa sekä katsella taivalla olevia tähtiä. 9. Auttaa kaikki joita vain voi. 10. Saada vähän useammin nukuttua enemmän kuin 4-6h, 1-2h heräämisillä.  11. Että ihmiset ymmärtäisi ettei tämä tilanne ole itselle niin help

Taudin kourissa.

Kuva
  viime viikko on mennyt sairastellessa. Repäisin itselleni jonkin mega luokan taudin sillä olen oikeastaan koko viikon ollut yli 38 asteen kuumeessa. Viimeviikon alkuviikosta hipoi 39 astetta, mutta sieltä onneksi tultiin vähän alemmas jo. No tiistaina käväisin terveystalossa ja sainkin vahvan antibiootti kuurin sekä kasan muita lääkkeitä. Oli poskiontelot sekä ontsaontelot tulehtuneet pahasti. Nyt sitten olen koittanut parannella itseäni vain. En ole tässä kauheasti ollut kipeänä johtunee varmasti siitä kun en ole sillä tavalla ihmiskontakteissa. Nyt sitten jostain syystä pääsi tauti yllättämään, vähän kovemman kaavan kautta. Toisaalta eipä tässä kyllä ole yhtään vastustuskykyäkään, juuri tästä samaisesta syystä. Olen vain samojen "pöpöjen" kanssa joihin olen tottunut jo. Sitä vain ottaa todella koville tällaiset taudit. Kun on valmiiksi puolikuntoinen, vie tällainen tauti voimat täysin ja tuntuu ettei ole mitään jäljellä. Mikään ei maistu, voisi vain nukkua ( kerrankin sii

Miten minusta tuli tällainen ihminen joka olen tänään

Kuva
 Tämä on kysymys jota olen miettinyt pitkään. Olen saanut elämän mittaisen kasvatuksen lujuudesta, periksiantamattomuudesta, uskosta parempaan, toivosta, paremmasta huomisesta, onnellisuudesta, rakkaudesta, kiitollisuudesta sekä siitä että koskaan ei saa luovuttaa. Nämä kaikki asiat ovat kantaneet niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.  Elämä lyhyesti  Olen toki kasvanut rakastavassa perheessä. Jossa äiti yritti tehdä kaiken meidän lasten eteen, ja tekikin. Myös isä oli rakastava ja lämmin, valitettavasti hän vain sairastui päihdesairauteen eikä vain enää pystynyt huolehtimaan meistä lapsista sillä ei kyennyt itsestäkään. Silti hän välitti meistä aina ja me hänestä. Äiti toki päätti meidän lasten vuoksi erota hänestä jotta me saisimme paremmat lähtökohdat, silti kuitenkin näimme isää ihan niin usein kuin halusimme ja vanhemmilla oli aina lämpimät sekä hyvät välit. Joten olen kasvanut päihdeperheessä lapsuuden, tästä en kuitenkaan kanna kaunaa enkä katkeruutta. Sillä ihminen ei voi sai

Mukava leiriviikinloppu, kotona odottikin murhenäytelmä sekä päätös luopumisesta piti tehdä

Kuva
 Niin sitä vain on vietetty antoisa ja mukava leiriviikonloppu. Tavaten uusia ihmisiä sekä, nauttien, rentoutuen sekä kuullen erilaisia tarinoita miten kukin on vammautunut. Sitä on myös huomannut sen että miten kiitollinen olen siitä että itsellä on mennyt ainoastaan toiminta kyky, sekä on muistin ym. kanssa ainoastaan ongelmia toki myös jatkuvat kivut. Kiitollinen siitä että nuppi pelaa, voin itse kuitenkin tehdä vielä itseä koskevat päätökset vaikken kaikkea ymmärräkään aina, sillä keskittymisen puute hankaloittaa asiaa sekä tämä itse vamma pystyn silti päättämään omista asioista sekä hoitamaan omat asiat pääosin itse kunhan asettaa vain miljoona muistutusta. Virallisilla käynneillä lääkäri ym sekä hakemuksissa tarvitsen toki apua sekä avustajan sillä niistä en aina ymmärrä enkä jaksa keskittyä eli näissä on mukana aina äiti sekä hän tekee valitukset ym. En siis ole aivan toisten armoilla kuitenkaan vaikka nämä muutamat asiat nyt varmistetaan että tulee ymmärretyksi, osittain on mui

Tunteet pintaan kuvista

Kuva
Tarinaa kuvien takaa  Joskus sitä eksyy katsomaan vanhoja kuvia. Joskus vain pienikin hetki saa aikaan muistojen tulvan. Näin kävi tässä yhtenä päivänä kun Facebook näytti muistoista sinne lataamiani kuvia. Kuvia joita en muistanut enää. Ennen tapaturmaa olin todella aktiivinen ihminen. Harrastin paljon sekä olin aina menossa. Olin reilu vuosi ennen tapaturmaa aloittanut elämäntapa remontin, joten olin palkannut itselleni personal trainerin. Kävin ahkeraa salilla, urheilin muutoinkin paljon vapaa-ajalla joten pidin kunnosta huolta. Söin terveellisesti toisinaan vähän liiankin terveellisesti, sillä soimasin itseäni jos lipsuin herkuttelemaan vaikka lupa olikin herkutella kerran viikossa. Tein siis tosissaan töitä. Nautin siitä tunteesta kun vanhat vaatteet kävivät liian isoiksi, nautin siitä todella. Nautin siitä kun joku salilla laittoi niin lujille että hädin tuskin oli hengissä sen jälkeen. Tiesi että oli tehnyt jotain ainakin. Pidin myös siitä että oli todella tarkka rutiini kaike

Koulukiusaaminen mitä se saa aikaan

Kuva
Tällä kertaa aihe poikkeaa hieman totutusta. Sillä ajattelin tuoda esille tämän tärkeän asian, nimittäin kiusaamisen. Tästä on paljon ollut lehdissä, mediassa sekä muualla juttua. Siitä miten rajua kiusaaminen voi olla. Eikä tähän läheskään aina edes puututa. Vaikka uhriksi joutunut kertoisi asiasta kaikille mahdollisille, jatkuu kiusaaminen sekä mahdollisesti vielä rankempana.  Haluan ensin kertoa oman tarinani. Tarinani joka ei ole kovin kaunis mutta joka muuttui lopulta kauniiksi. Itseäni alettiin kiusaamaan jo esikoulussa tai oikeastaan jo omalla pihalla kun asuimme yhden koulun yläkerrassa tuolloin sitä ei kuitenkaan viellä ymmärtänyt sillä itse olin niin pieni, vanhemiten vasta tajunnut että se maahan kamppaaminen ja töniminen oli selvää kiusaamista. Pienellä paikkakunnalla luonnollisesti samat "kaverit" tulivat samaan kouluun osa myös samalle luokalle. Itsellä ei ollut yhtään kaveria tuossa koulussa ei siis yhtään. Ainut onneni oli se että isäni oli tuolla vahtimesta

Diy tuunailua jotta arjesta saa vähän mukavempaa

Kuva
Olen aina ollut vastaan kaikkea näkyvää ja ns. leimaavaa apuvälinettä. No luonollisesti tarvitsen arjessa paljonkin tällaisia jotta arki sujuu. Mm. Suihkutuolia, kiinteää seinäkahvaa, lääkedosettia, kalururia ym. No kaikkea nyt ei kovin huomaamattomaksi saa joten niiden kanssa on elettävä. Varsinkin tuo lääke dosetti oli suuri mörkö itselle sillä tottunut töissä näiden kanssa touhuamaan niin saanut päähän pinttymän niistä että niitä käyttää vain vanhukset, laitoshoidossa/asuntolassa asuvat ym joten tuohon oli itsellä todella vaikea siirtyä, vaikka hoitajana tiedän että niitä käyttä moni muukin. Nyt kuitenkin ollut tovin jos toisen käytössä ja helpottaa arkea eikä niin paljoa tulee enää kämmejä enkä varsinkaan ota tuplana lääkkeitä kun unohdan että olenko ottanut vai en lääkkeet. Tuo oli suurin syy dosettiin siirtymiselle kun saatoin vahingossa ottaa kaksi kertaa iltalääkkeet tai jättää ottamatta kun en vain muistanut ottaneeni niitä, nyt tätä ei voi käydä sillä näen jos ne on otettu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )