Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

 

Pitkästä aikaa täällä taas. Yli puoli vuotta viimeisimmästä postauksesta joten pientä taukoa on ollut. Paljon on tapahtunut tässä ajassa, mutta sitten ei kuitenkaan ole. Riippuen vähän mitä asioita tarkoitetaan tällä paljon tapahtuneella. Joka tapauksessa päätin tulla kertomaan kuulumisia näin pitkästä aikaa. Luvata en pysty jotta tulisi ihan yhtä säännöllisesti postauksia mitä aiemmin. Noh tämä selvinee kun jatkaa lukemista eteenpäin.

 

Jos aloitan ihan ensin mitä kuuluu niin vakuutus, eläke ym rintamalle. No se ei pitkää rustausta vaadi sillä tilanne on aivan sama mitä ollut koko tämä aika. Eläkehakemus on jälleen vakuutusoikeudessa käsittelyssä ja sieltä päätöstä odotellaan. Mutta nyt kela joka aiemmin oli taho jonka kanssa ei tarvinnut tapella mm. vammaistuesta joudumme tästä taistelemaan. Sillä päättivät alkuvuodesta kun piti päivittää hakemus laskea tuen perusvammaistukeen korotetusta. Kelaan meni kuitenkin aivan samanlaiset lääkärinlausunnot mitä aiemmin sekä hakemus tehtiin samalla tavalla kuin ennen ainoana erona oli että lisättiin 1 avustaja lisää joka oli myönnetty sekä tämän tuntimäärää. Tällä hakemuksella kela ilmoitti ettei viikoittaista avun tarvetta ole enää, vaikka oli selitetty tarkat tuntimäärät mitä avustajaa tarvitaan. Avustajaa/ apua joltain tarvitaan päivittäin. Ja nämä oli kaikki eritelty myös keneltä kaikilta apua tulee ihan niin kuin kuuluu sekä aiemmin tehty. No nyt sitten koitettiin hakea uudella lausunnolla jossa mukana oli myös yksityislääkärin lausunto (neurologin) joka tällä hetkellä erikoislääkärinä vastuussa hoidosta jonka terveyskeskus lääkäri toteuttaa. Täysin sama vastaus mutta lisänä oli että fysioterapia jossa käyn ei ole säännöllistä. Niin ei olla vielä keksitty mikä siitä ei tee säännöllistä kun kuitenkin säännöllisesti on. Mutta päätös oli tämä jostain kumman syystä. Joten tästä päätettiin valittaa lopulta. Nyt on n. kk ollut sisällä valitus eli ei ihan heti tarvitse odottaa päätöstä vielä kelasta.

 

Mitä kuuluu omaan vointiin sitten puolestaan. Tämä on ollut hyvinkin vaihteleva. Hieman saanut lisää oiretietoisuutta tai miksi nyt kutsua sillä oikean silmän näkökenttäpuutos todettiin (ilmeisesti syy/ainakin osasyy miksi seiniä kolhinut oikealta puolelta kävellessä). Myös toisen silmän näön alentuma joka nopeasti alentunut muttei tähän ole mitään silmästä johtuvaa sairautta/ syytä. Tätä saatiin toki korjattua laseilla hieman, mutta ongelmaksi muodostui kun ei millään tahtonut löytyä oikeaa linssiä korjaamaan. Joten mukautumishäiriöksi nimettiin. Pääkoppa on niin monimutkainen kun sieltä lähtee vähän niin kuin kaikki. No näiden kanssa pärjää kun on pärjättävä ovat pientä kaiken keskellä kuitenkin. Väsyvyys on ollut todella voimakasta tässä tovin. Osin siksi kun päällekkäin oli niin fysioterapia sekä toimintaterapia tähän päälle vielä kaikki muut mitä joutuu tekemään normaali arjessa. Joten imi kaikki mitä itsellä vähänkään oli annettavana. Nyt toimintaterapia loppui pari viikkoa sitten joten pystyy keskittymään ainoastaan fysioterapiaan sekä niihin arjen normaaleihin asioihin. Jää toivottavasti myös puhtia muuhunkin niin että olisi kiva tehdä jotain eikä niin että vähän pakolla tekee viimeisillä voiman murusilla. Tämä kun kostautuu kivun merkeissä nostaen kivun äärimmilleen ja sitä kun yritän nimenomaan välttää. Näitä päiviä on muutoinkin tarpeeksi ilman että niitä itse tahallaan provosoi. Joten tämä väsyvyys ollut myös syynä ettei tännekään ole mitään aikoihin tullut, ei ole yksinkertaisesti jaksanut sillä näiden kirjoittaminen vie useamman päivän jo yksistään. No mutta mitä muutoin tilanteeseeni tulee tämä on suurin piirtein ennallaan. Joten en lähde näitä kaikkia tässä kertomaan erikseen, aikaisemmista postauksista löytyy kattavasti kuulumisia erikohdista J

 

No mutta kuuluu sitä myös hyvää eikä joka taho lyö lyötyä. Tästä valtava kiitos kaupungin vammaispalveluille. Heiltä on saanut ihmisarvoista kohtelua siinä kohti kun kaikki muut tahot hakkaa vasten kasvoja. Puolustavat sekä antavat tarvittavat palvelut. Ei ole kyseenalaistamista vaan luotetaan myös siihen lääkärin tekemään lausuntoon. Joten olen äärettömän iloinen että edes yksi paikka kaikista on sellainen jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja missä kohdellaan inhimillisesti. Tuetaan myös sitä että palvelut saataisiin kotiin sekä ollaan kiinnostuneita miten mikäkin prosessi edistyy, vain sen takia sillä nämä kuuluvat minulle. Myös todella pahoillaan sekä harmissaan että joudun taistelemaan oikeuksista saada itselle kuuluvaa etuutta/ korvausta.

 

 

Joten tähän on  mahtunut yhtä ja toista eikä tässä varmasti ollut edes puolia. Mutta pintaraapaisu ainakin mitä  puoleen vuoteen on mahtunut. Tässä oli ne osat jotka ylipäätään muistan/ oli vähän merkattuna jossain ylhäällä. Kaikkea en edes muista enää en isoja enkä pieniä asioita.

Mutta kertokaa mitä teille kuuluu? Miten on kuluva vuosi mennyt?




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )