Nyt on tuotu ääni kuuluviin oikeasti. Olin tuossa jokin aika sitten haastateltavana Ilta-Sanomille. Juttu tuli nyt sitten ulos. Tyytyväinen juttuun olin no mitä voi olettaa kun ammatti toimittaja ja valokuvaaja, hyvähän siitä vain saa. Kivasti oli myös saanut liiton edustajan kommentin loppuun. Taitavia ovat ei voi muuta sanoa. Voi miten mua jännitti tuo, ja se miten siihen reagoidaan. Eniten se miten työnantajan taholta asiaan reagoidaan. Tosin he eivät ole työntekijöiden puolella näemmä joten miksi minun pitää olla lojali enää heille?. En ole eläissäni moista työnantajaa kohdannut joka vielä lehden haastatteluunkin kieltäisi kaiken. Olen monessa vedessä keitetty ja nähnyt yhtä ja toista mutta tätä en ole nähnyt. Muistelen oikeasti lämmöllä ensimmäistä työpaikkaani, se oli lintukoto kaikkeen verrattuna sain siis ihanan lähdön työuralle sieltä. Eniten itselle tuli surullinen mieli ettei äitiäni ole huomioitu esimiestasolta ei kysytty miten jaksaa? Pärjää? Tms, hän siis samassa firmassa töissä. Niinkuin hänelle eräs kollega sanoi : "olet antanut kaiken tälle firmalle". Ilmeisesti tuo tarkoittaa sitä että hän on antanut niin työpanoksensa kuin lapsensa. Tuon kun hän sanoi puhelimessa minulle jouduin sen heti ylös laittamaan sillä se kosketti ja tiesin että en tuota olisi enää hetki sitten muistanut, ja halusin sitä käyttää. Muistuttaa siitä että miten paljon joku on valmis antamaan yhden työpaikan takia vaikkakin ilman omaa tahtoaan.
Ilmeisesti monia kosketti juttu lehdessä sillä ihania kommetteja sain ystäviltä ja muutamilta ihan vierailta. Toivon kuitenkin kaikkista eniten että tästä olisi apua niille jotka tekevät työtä kentällä. Sitä työtä mistä voit iskun saada. Vaatikaa koulutusta, vaatikaa sitä että teitä tuetaan työssä, puuttukaa EPÄKOHTIIN. Teette työtä johon moni ei pysty. Olette tärkeitä työssä mutta muistakaa elämää pitää olla myös työn jälkeen.
Laitan loppuun linkin juttuun. Tähän asti blogi on ollut suhteellisen anonyymi, itsestä ei taida olla kuin yksi kuva ja se tuli viimme kirjoituksessa. Joten ehkä on aika myös astua esiin. Piilossa pysymisen syynnä on ollut ihan vain se että en ole rohejnnut. Mutta nyt on sen aika. Lopussa siis linkki Ilta-sanomien juttuun.
Asiakas pahoinpiteli Heljän, 27, työkyvyttömäksi – kertoo nyt vammaishoidon karusta arjesta: ”Työntekijöitä syyllistetään” https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000006101707.html
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommentti. Olethan asiallinen kommentoidessasi niin muillakin on mukava lukea kommenteja. Palaute toki saa olla niin positiivista kuin negatiivista.