Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2019.

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Testit jotka ei menneetkään niin hyvin (laskua siis voinnissa)

Kuva
Taas se aika kun fyssarissa tehdään testit joissa nähdään tämän hetkinen tilanne. Tulokset ei päätä huimaa sillä jokainen osa alue oli mennyt huonompaan suuntaan enemmän tai vähemmän. Oikean käden voima laskenut huomattavasti varsinkin jos päätä piti kääntää samoin vasemman, eipä siis ihme että tavarat tippuu käsistä. Suorassa seisoen sekä silmät auki ei pysynyt enää kuin pari hassua sekunttia. Viimeksi oli kuitenkin 30sekuttia tulos, ennenkuin huojunta paheni. Silmät kiinni ollessa ei mennyt kuin sekuntti, siitäkin viimeksi saanut paljon paremman tuloksen. Pehmeällä patjalla seisten ei luonnistunut ollenkaan eikä täten silmät kiinni edes yritetty turvallisuus syistä. Kävely ja tasapaino testit puolestaan meni huonommin kuin viimeksi. Niistä ei tullut kuin muutama piste siitä kun puolestaan pitäisi saada mahdollisimman monta pistettä. Nyt ei edes kaksi numeroiseen lukuun päästy niinkuin viime kerralla sekä jouduttiin muutaman kerran keskeyttämään suoritus. Sekä osasta tuli nolla sillä

Odotettu päivä koitti

Kuva
Niin se alkoi nimittäin fyssari pitkän tauon jälkeen. Torstaina oli ensinmäinen kerta, ja siltä se myös tuntuikin. Sitä oli olo sen jälkeen kuin olisi alusta aloittanut. Ensiviikolla onkin sitten poikkeuksena kahtena päivänä tiistaina ja torstaina.  Oli fyssarin mielestäkin sen verran huonoksi tilanne mennyt että nyt tarvitaan extra buusti. Ekalla kerralla kun ei uskalatanut paljoa tehdä. Käsitteli alaraajat sillä koitti saada kävelyä vähän paremmaksi sillä sekä iski muutaman neulan yläkroppaan joilla taas on kipua lieventävä vaikutus sekä määrätyissä kohdissa myös rentouttaa lihasta.  Nuo tosin taisi olla kipu pisteissä jollen aivan väärin ymmärtänyt. Fyssarin jälkeen olinkin niin poikki että meinasin jo taksiin nukahtaa. Sen verran raskasta tuo kuitenkin oli. Kotiin päästyä maistui useamman tunnin nokoset jonka jälkeen jaksoin tehdä juuri ja juuri nopean ruuan sekä syödä siitä vähän. No pieni vahinko kävi ja unohdin hellan jälleen päälle, tällä kertaa kutoselle. Siellä kun oli 45minu

Mihin on hävinnyt lähimmäisenrakkaus

Kuva
Päätettiin eilen (20.8) lähteä Eino kissan kanssa pienelle ulkoilu reisulle, itsellä hieman parempi päivä joten jaksoi hiukan ulkoilla. Piti käydä hakemassa yksi paketti postista joten miksei yhdistää ulkoilua tuohon.  Ärrälle jossa posti samassa on siis matkaa kokonaiset 450metriä. Eino nautti ulkoilusta, itse sain tukea kärryistä joten kaikki oli tyytyväisiä. Takaisin tullessa tuli myös autettua lähimmäistä. Nuorehkon mihen matka oli stopannu kun muovilassi oli hajonnut ja kaikki siellä olleet tavarat maassa. Ne miljoonat kynät sekä paljon muuta tavaraa leviänä. Vähän matkan päässä kaksi alakoululaista poikaa naureskeli hänelle ja huusi herjaavia sanoja sekä ohi meneet kaksi vanhempaa naista sanoi tälle miehelle että "sietäisi pysyä poissa ihmisten näkyvistä". Mitä sitten että hän oli humalassa ei kenelläkään ole oikeutta moisia kauheuksia huudella kenellekkään. Tämäkin mies sairasti selvästi päihdesairautta eikä todellisuudessa mahda asialle yhtään mitään. Se on sairaus

Kun elämästä häviää jotain suurta ja tärkeää

Kuva
Olen tottunut aika pitkälti siihen että mennään jonkin kaavan rutiinin mukaan. Työssä käyvänä mennään töihin, tehdään sovitut asiat, noudatetaan ohjeita ja sääntöjä, tehdään se työ mikä kuuluu sekä toisinaan vähän ylimääräistä. Itselle työ on aina ollut tärkeä ja asia josta pidin ja pitänyt aina. Toisaan tein usemapaa työtä. Tahdoin aina kehittää ja haastaa itseni. Joten työn häviäminen elämästä oli kova isku.  Mitä tapahtuu kun elämästä katoaa tällainen kaava ja rutiini?  Aluksi se oli valtava järkytys niin valtava että itkin sitä oikeastaan muutaman kuukauden. Mietin kysymystä miksi? Aika kului tuli vaihe kun aika muuttui pitkästymiseksi. Ei tienyt mitä tehdä. Kun on tottunut aina tekemään töitä, pitänyt siitä työstä mitä tekee ja yht äkkiä se viedään. Alkujärkytyksen jälkeen tulee luonollisesti pitkästyminen. Ei tiedä mitä voisi tehdä kun on rajallinen kapasitetti mitä ylipäätään voi tehdä, joten tulee olo että turha edes yrittää tuota vähäistä. Mutta tämän jälkeen tulee se rat

Väsymyksen kanssa kamppailua, kipu valvottaa

Kuva
Voihan väsymys. Tämä ollut viime päivien vitsaus. Pääkoppa on pienessä sumussa koko aika, mutta silti ei saa yöllä nukuttua. Nyt on mennyt niin että joka toinen yö saanut nukuttua jotenkuten mutta se toinen yö mennytkin valvoessa. Osittain valvottaa kivut jotka nyt jälkeen jyllää aika kovana. Tuossa oli se yksi hyvä päivä sekä toinenkin osittain mutta sitten lähti taas lapasesta homma. Niska vetää itseään niin kovin että vihlasee oikein. Eikä meinaa millään löytää hyvää asentoa. Kokeiltu siis kaikki rentoutumisesta, lämpimästä suihkusta rauhallisen musiikin kuunteluun iltaisin. Sitä kyllä väsyttää kamalasti mutta ei vaan saa nukuttua kuin ihan pienen hetken, jonka jälkeen kipu herättää. Myönnettäköön että viime päivinä on ollut muutama stressi tekijä, jotka pahentaa siinä mielessä kipu tilannetta sekä vointia kun hermostuksissani jännitän lihaksia ja kroppaa pahenee kipu myös. Mitä enemmän hermoilen sitä pahempaa kipukin on. Voi siis mennä niin pahaksi että oksettaa eikä pysty missä

Oppiiko sitä koskaan järkeväksi ja fiksuksi?

Kuva
Voi sitä tekisi joskus mieli katsoa sarjoja maratonilla. Maratoinilla meinaan sitä että tuijottaisi telkkariata lempisarjaa jaksosta jaksoon ilman taukoja. Tai no ehkä pienet vessa ja tankkaus tauot mutta muutoin ei tekisi mitään muuta. Nyt kun se on sitä että 15min ja sitten riippuen olosta jonkin pituinen tauko. Joskus riittää 30min joskus vaatii 3h joskus pystyy katsomaan vain 2x tuon 15min päivässä. Olen vannoutunut Orange is the new black fani ja kyllä olen katsonut muutaman kauden jopa kahteen kertaan ehkä vahingossa jopa kolmeen. Mutta nyt kun tuli tämä viimeinen päätös kausi pohdin miten ihmeessä saan sen katsottua samalla miettien että en katsoisi sitä liian nopeasti. Hyvin ristiriitaista. No päätös kauteen meni aikaa hieman enemmän kuin olisi normaalisti mennyt sillä jouduin lopettamaan katsomisen välillä. Jos ennen olisin sen katsonut 2 päivässä nyt käytin siihen yli viikon, joten pätkät olleet lyhyitä. Tämä toki vähän haittasi katselu kokemusta sillä ei aina muistanut mitä

Vihdoin edes yksi parempi päivä.

Kuva
Nyt oli taas vähän parempi päivä vaikka lonkka onkin arka edelleen edellis päivän kaatamisesta. Mutta jalan pystyy jo ojentamaan sekä kävelemään suht kivuttomasti. Ainoastaan autoon meno oli vähän kivuliasta. Kaaduin siis rottinkisen pyykkikorin päälle ja no satutin lonkan. Ei meinannut pystyä kävelemään tapahtuma päivänä mutta alkoi onneksi helpottamaan tämä. Tänään siis käyty vähän asioilla äidin kanssa. Ensin apteekissa ja sitten vielä kaupassa. Nyt on lääkkeitä ja ruokaa taas hetkeksi. Ruokaa muutamaksi päiväksi ainakin ja lääkkeitä no, joksikin aikaa. Kivut saatu suht normi tasolle vielä ne on vähän kovemmat kuin normaalisti mutta, pystyy toimimaan ja tekemään pieniä asioita. Sekä viimeyönä saatu vihdoin nukuttua suht hyvät unet vain muutamilla heräämisillä. Tämä riittää itselle, sillä ollut sen verran huonoa. Joten nautin nyt tästä yhdestäkin hyvästä päivästä sillä en voi tietää millainen huominen tai sitä seuraavat päivät on.  Tasapaino vain on huonontunut niin kauhiasti että lä

Yön mietteitä

Kuva
Kun aloin reilu vuosi sitten tätä blogia kirjoittamaan oli tarkoitus oikeasti aluksi vain päiväkirjatyylisesti tuoda asioita itselle. Tämän kuitenkin hautasin sillä huomasin että en jaksakkaan sillä tavoin kirjoittaa. Olin alussa varma että blogia ei tulisi monikaan lukemaan että aihe ei kiinnosta eikä sitä edes löytäisi kukaan. No alku olikin tätä montaa kävijää ei ollut mutta ei tämä haitannut sillä olin päättänyt että kirjoitan itselleni. Unohdin yhdessä kohti myös koko blogin pieneksi hetkeksi, mutta vain pieneksi. Pienen tauon jälkeen palasin takaisin ja siitä sitten jatkettu aktiivisesti eteenpäin. Nyt on toki tullut myös lukijoita ja kävijöitä sankoin joukoin. Blogit.fi sivustolla nousee sijoituksissa, kun alussa oikeasti olin ihan siellä häntä päässä ka nyt alan lähennellä sijaa 20. Tätä en olisi voinut uskoa. En olisi ikinä uskonut että näin iso joukko ylipäätään löytää blogini. Päivittäin tulee uusia kävijöitä sekä vanhat kävijät tulevat kerta toisensa jälkeen. Ihania viestej

Aamuista itkua kun vahinko kävi. Loppu kuitenkin päättyi hyvin

Kuva
Sitä saa ison itkun kun käy vahinko. Tänään aamulla kävi juuri tällainen vahinko. Tuo toinen käteni mikä on pareettinen eli osittain kaiketi nyt sitten halvaantunut menetti otteen jostain sellaisesta asiasta mistä ei olisi saanut menettää. Nimittäin puhelimesta. Olen vaalinut puhelinta kuin suurempaa aaretta sillä oli kallein tavara mitä omistin. Nyt jostaistain syystä otin otteen oikealla kädellä millä ote ei pidä. En siis ylensä koskaan pitele puhelinta oikeassa kädessä juuri tästä syystä, joten on suuri mysteeri miksi olen ottanut sen oikealla kädellä. No kuitenkin puhelin tippui kädestä, tipahtaen laatta lattialle hajoten sitten että näyttö pirstaloitui täysin. Sain tästä muistoksi muutaman lasinsirun käteeni sekä haavan. Ensin iski epätodellinen olo että ei voi olla totta, tämän jälkeen paniikki ja näiden jälkeen tuli valtava itku sillä en tiennyt mitä tekisin. Soitin hädissäni äidille itkien kerroin mitä on käynnyt. Hän ihanasti ihmetteli että miksi itken, että oliko puhelin niin

Aika hyväksyä asiat, ainakin osittain

Kuva
Mietin pitkään mitä haluan kirjoittaa tähän enkä oikeastaan vieläkään ole täysin varma mikä tulisi aiheeksi. Mutta lopulta päädyin kertomaan teille siitä kun olen tuossa jokin aika sitten tehnyt pienen läpimurron itseni suhteen. En ole asiasta puhunut ja kaikki varmasti olettaa että olen asioiden suhteen ollut sinut koko aika. Näin ei kuitenkaan ole. Olen kamppailut itseni kanssa ja koittanut hyväksyä asioita, samalla sisällä velloen tunne että tämä on väärin miksi minulle mitä pahaa olen tehnyt että joudun kokemaan tämän kaiken miksi yksi ihminen joutuu kokemaan näin paljon kipua, tuskaa, huolta sekä epävarmuutta miksi tämä kaikki sallitaan. Ainoa asia mitä en ole potenut on masennus ja siitä olen todella kiitollinen, tähän soppaan kun lisäisi masennuksen niin peli olisi ollut valmis. Polilla sairaanhoitaja alussa kertoi että masennus on todella yleistä vamman saanneilla ja itseasiassa pelkäsin sitä hieman. Onnekseni sitä ei koskaan tullut. Tähän osittain ehkä vaikutti se että kävin

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )