Vihdoin edes yksi parempi päivä.

Nyt oli taas vähän parempi päivä vaikka lonkka onkin arka edelleen edellis päivän kaatamisesta. Mutta jalan pystyy jo ojentamaan sekä kävelemään suht kivuttomasti. Ainoastaan autoon meno oli vähän kivuliasta. Kaaduin siis rottinkisen pyykkikorin päälle ja no satutin lonkan. Ei meinannut pystyä kävelemään tapahtuma päivänä mutta alkoi onneksi helpottamaan tämä. Tänään siis käyty vähän asioilla äidin kanssa. Ensin apteekissa ja sitten vielä kaupassa. Nyt on lääkkeitä ja ruokaa taas hetkeksi. Ruokaa muutamaksi päiväksi ainakin ja lääkkeitä no, joksikin aikaa. Kivut saatu suht normi tasolle vielä ne on vähän kovemmat kuin normaalisti mutta, pystyy toimimaan ja tekemään pieniä asioita. Sekä viimeyönä saatu vihdoin nukuttua suht hyvät unet vain muutamilla heräämisillä. Tämä riittää itselle, sillä ollut sen verran huonoa. Joten nautin nyt tästä yhdestäkin hyvästä päivästä sillä en voi tietää millainen huominen tai sitä seuraavat päivät on.  Tasapaino vain on huonontunut niin kauhiasti että läheltä piti tilanteita on jatkuvasti. Sekä nyt ollut näitä kaatumisia lyhyessä ajassa todella monta. Sitä ei kohta ole yhtään ehjää paikkaa.  Onneksi osumat tulleet sellaisiin kohtiin jotka kestää ne hyvin ja paranee nopeasti. Harmittaa vain Einon (kissan) puolesta kun hän tahtoo niin kovasti ulos mutta joutuu tyytymään parvekkeeseen. Onneksi tämä on riittänyt, mutta käy ulko-ovea raapimassa säännöllisesti jos kuitenkin pääsisi. Mutta en ole uskaltanut lähteä itsekseni ulkoilemaan ettei mitään satu, vaikka on nuo kärryt ym niin silti. Mutta eiköhän hän vielä pääse tässä ulos.

Oli jännä huomata miten esim lasten itku ym saa oman pääkopan kaupassa ihan sekaisin se meteli tuottaa niin paljon häiriötä että joutuu ihan zemppaamaan että saa ostokset maksettua ja pakattua kassiin. Hetken oli jo sellainen että, ei en pysty tähän en löydä tunnus lukua enkä tiedä miten tavarat pakataan. Että lähden tästä nyt pois ja jätän nämä tähän. Meteli siis oli todella kova ja aivan vieressä. Löysin kuitenkin tunnusluvun, sain maksettua sekä pakattua ja pääsin pois. Meinasi itsellä kierokset nosuta täysin ja jollen olisi laskenut mielessäni ja miettinyt kaikkea muuta olisin varmasti puristanut jahelijapaketin murskaksi käsissäni. Onneksi tämä rääkyvä lapsi lähti pois mutta pääni ei tasoittunut vielä moneen hetkeen. Ikinä ennen ei ole häirinnyt moinen, eikä siis ylipäätään lasten äänet. Olen aina ollut lapsirakas ja tottinut kovaankin menoon. Nyt vain kailenlainen kova meteli saa itseltä pään sekaisin vaikken sitä tahdo. Eikä tuokaan lapsi mahtanut mitään sille että sai raivarit. Lapset nyt saa nitää varsinkin siinä iässä missä hänkin on.
Mutta loppu hyvin selvisin reissusta enkä tuhonnut jauhelihaa joten saan siitä tehtyä ruokaa huomenna. Eli loppupeleissä kaikki meni nappiin.