Aamuista itkua kun vahinko kävi. Loppu kuitenkin päättyi hyvin

Sitä saa ison itkun kun käy vahinko. Tänään aamulla kävi juuri tällainen vahinko. Tuo toinen käteni mikä on pareettinen eli osittain kaiketi nyt sitten halvaantunut menetti otteen jostain sellaisesta asiasta mistä ei olisi saanut menettää. Nimittäin puhelimesta. Olen vaalinut puhelinta kuin suurempaa aaretta sillä oli kallein tavara mitä omistin. Nyt jostaistain syystä otin otteen oikealla kädellä millä ote ei pidä. En siis ylensä koskaan pitele puhelinta oikeassa kädessä juuri tästä syystä, joten on suuri mysteeri miksi olen ottanut sen oikealla kädellä. No kuitenkin puhelin tippui kädestä, tipahtaen laatta lattialle hajoten sitten että näyttö pirstaloitui täysin. Sain tästä muistoksi muutaman lasinsirun käteeni sekä haavan. Ensin iski epätodellinen olo että ei voi olla totta, tämän jälkeen paniikki ja näiden jälkeen tuli valtava itku sillä en tiennyt mitä tekisin. Soitin hädissäni äidille itkien kerroin mitä on käynnyt. Hän ihanasti ihmetteli että miksi itken, että oliko puhelin niin rakas minulle. Selitin että ei, vaan en tiedä mitä teen sillä en pysty uutta ostamaan sillä juuri nyt ei ole varaa. Tähän hän sanoi ihanasti että eihän tuo nyt ole ongelma, kyllä nyt aina yksi puhelin saadaa järjestymään. Että hän tulee hakemaan hieman aikasemmin tänään joten mennään telia tai elisa kauppaan hakemaan. Kehoitti menemään hetkeksi lepään ja rauhoittumaan jottei niska ja pää ota itseensä kun panikoin ja jännitän lihaksia. Joten itku alkoi vauhtia helpotukseksi. Hetki viestiteltiin viellä watsappissa ja laittoikin että " perhe pitää aina yhtä ja sitä on suurempiakin murheita tämä nyt on yksi puhelin jonka pystyy hankkimaan uuden" ja näinhän se on. Puolin ka toisin sitä autetaan missä voidaan. Tänään nuo sanat olivat vain ne mitkä sai munt rauhoittumaan ja miettimään että elämässä toden totta on suurempiakin asioita ja tämä asia saatin aikas helposti korjattua. Sitä ei vain osannut nähdä asiaa sen paniikin ja itkun takaa. No uusi puhelin saatiin hommattua. Kotiin päästyä tein vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen sillä itsellä on todella laaja kotivaakuutus. Kattaa siis oikeastaan aivan kaiken. Soitin if:ille kerroin mitä käynyt ja milloin. Kerroin puhelimen tiedot sekä vastasin kysymyksiin. Ihana vakuutusvirkailija kertoi että tekee korvauspäätöksen heti. Rukkoutuneesta puhelimesta meni vähän ikävähennyksiä, sekä omavastuu. Tosin oli kertynyt omavastuurahaa joten käytettiin se joka pienensi omavastuu summaa hieman. Eli sain siis vakuutusyhtiöltä kohtuullisen korvauksen rikkoutuneesta puhelimesta joten saan maksettua nyt osan tästä uudesta kerralla ja osan sitten erissä. Elisa liikkeessä oli hyvä tarjous tai oli oikeastaan äidin asiakas eduissa. Joten puhelimen sai monta sataa halvemmalla kuin normaalisti. Otin samsungin s10 rikkoutunut kun oli samsungin s8 ja olen aina käyttänyt samaa merkkiä ja mallia ainoastaan numeroa vaihtanut. Vakuutusyhtiö katsoi että puhelinta ei missään tapauksessa voi korjata kun mennyt niin pahasti rikki, niin korvaavat markkinoilla uutta vastaavan hinnan mukaan sillä olen omanikin uutena ostanut eikä puhelin kovin vanha edes ollut. Ohjeeksi tuli että puhelin tulee hävittää asiaan kuuluvalla tavalla sellaisessa paikassa joka ottaa vastaan puhelin jätettä. Eikä puhelinta saa myydä tai antaa eteenpäin. No siinä ei paljoa ole myymistä sillä piti kuvat siirtää puhelimesta tähän uuteen, niin ihmettelin miksei käynnisty. Puhelin siis on simahtanut täysin joten on käyttökelvoton.  Sitä siis ei saa enää auki edes. Joten puhelin toimitetaan lähimpään elektroniikka jätepisteelle josta saa dokumentin että on sinne viety. Tämä siis varmuuden vuoksi jos haluavat vakuutusyhtiöstä todistuksen että puhelin hävitetty varmasti.

Vanha puhelin olisi palvellut vielä pitkään sillä oli täysin ehjä. Tykkäsin siitä myös muitoin sillä siinä oli super hyvä akun kesto.  No mennyt mikä mennyt ja tämä uusi on varmasti yhtä hyvä ja onpahan pidemmäksi aikaa puhelin.  Ei tarvitse pelätä että sanoo itsensä irti yllättäin kun on nyt uusi kuitenkin. Tässä kuitenkin samat ominaisuudet sekä vähän extraa. Joten tyytyväinen tähän olen. 

Nyt ollut muutoinkin lentelevää sorttia tuo käsi. Yksi sun toinen asia lentää. Juuri tässä tippui lasipurkki, tosin se oli niin ruma että se nyt ei harmita. Myös muovi mukit ja lautaset lentelee aika haipakkaa tahtia. Joten jostain syystä unohdan käden olemassa olon. Nyt kuitenkin olen todella todella varovainen tämän puhelimen kanssa etten vahingossakaan ota väärällä kädellä kiinni. En todellakaan halua samanlaisia itkuja uudestaan kuin tänään, enkä sellaista stressiä ja paniikkia. Pääkoppa kävi niin kierroksilla ettei se ole vieläkään ihan toipunut.

 Tilanteissa jotka olisi oikeasti aikas pieniä mutta siinä hetkessä itsellä valtavan suuriä niin näissä on perheen tuki tärkeää. Perhe pitää paikoillaan toisiaan kuin lujasti ankkuroitu ponttooni. Jollei yhtä käyttä vedettäisi ei hommasta tulisi mitään. Perheessä jokaisen pitää antaa oma osansa. Eli ei voi olla vain ottajia ja antajia. Kaikki lähtee rakkaudesta, vilpittömästä rakkaudesta perheenjäseniä kohtaan. Sitä olisi oikeasti valmis tekemään mitä kunhan läheisillä on kaikki hyvin. Itse arvostan sekä äitiäni että veljeäni niin paljon että olisin kummankin eteen valmis tekemään mitä vain, vaikka se ei olisi itselle eduksi ja mieleen. Pitää myös muistaa kertoa perheelle että arvostaa ja rakastaa heitä. Sekä muistaa kiittää.