Aika hyväksyä asiat, ainakin osittain

Mietin pitkään mitä haluan kirjoittaa tähän enkä oikeastaan vieläkään ole täysin varma mikä tulisi aiheeksi. Mutta lopulta päädyin kertomaan teille siitä kun olen tuossa jokin aika sitten tehnyt pienen läpimurron itseni suhteen. En ole asiasta puhunut ja kaikki varmasti olettaa että olen asioiden suhteen ollut sinut koko aika. Näin ei kuitenkaan ole.

Olen kamppailut itseni kanssa ja koittanut hyväksyä asioita, samalla sisällä velloen tunne että tämä on väärin miksi minulle mitä pahaa olen tehnyt että joudun kokemaan tämän kaiken miksi yksi ihminen joutuu kokemaan näin paljon kipua, tuskaa, huolta sekä epävarmuutta miksi tämä kaikki sallitaan. Ainoa asia mitä en ole potenut on masennus ja siitä olen todella kiitollinen, tähän soppaan kun lisäisi masennuksen niin peli olisi ollut valmis. Polilla sairaanhoitaja alussa kertoi että masennus on todella yleistä vamman saanneilla ja itseasiassa pelkäsin sitä hieman. Onnekseni sitä ei koskaan tullut. Tähän osittain ehkä vaikutti se että kävin juttelemassa terapeutille asioista olen myös puhunut tuntemuksista läheisille aina. Joten masennus ei päässyt tulemaan. Olen ulospäin iloinen, positiivinen, yritän näyttää ihmisille aina että kyllä se siitä, yritän peittää toisinaan myös kivut ja sanoen että ei nyt niin paha ole vaikka olisi ihan järkyttävät tuskat. En halua läheisten, kavereiden ym silmissä mainetta että valitan jatkuvasti joten yritän zempata toisinaan vähän liikaakin. Ja jos satun mainitsemaan että nyt on paha tilanne niin sanon perään heti että kyllä se huomiseen mennessä on parempi, vaikka tiedän kivun laadusta että pahenee vain eikä helpotusta ole tiedossa seuraavana päivänä. Kerron vain isommat kaatumiset. Lääkärille puhelin ajalla kerron sitten kaiken mitä lappuun olen laittanut eli kaatumiset ym. En voi kuormittaa läheisiä jatkuvasti olen ilmeisesti veljeä jo vaivannut liikaa sillä hän ei käy kylässä, ei vastaa puhelimeen, ei oikeastaan mitään enkä häntä ole koskaan vaivannut ilmaiseksi vaan olen hänelle aina maksanut jos on tehnyt jotain, joten ei ole ollut mitään hyväntekeväisyyttä. Joten osittain tästä syystä pidän asioita itselläni osittain siitä syystä etten näyttäisi sitä miten haavoittuvainen olen. Nyt kuitenkin taisin avata padon ehkä hyvä niin. Nyt kuitenkin alkaa olla lähellä läpimurto kun alan hyväksyä pikkuhiljaa asioita muilta osin. En ole pystynyt missään kohti osallistumaan esimerkiksi aivovammaliiton tapahtumiin sillä se olisi merkinnyt itselle asioiden muuttumista konkreettiseksi. Nyt on kuitenkin käynyt niin että olen ilmoittaunut aivovammaliiton leirille Turkuun avustajan kanssa. Tämä on itselle todella suuri askel sillä en tätä olisi tehnyt hetki sitten. Alan siis pikkuhiljaa hyväksymään asioita sen että ei, en ole tehnyt mitään pahaa että olisin tämän ansainnut tämä oli vain väkivaltainen tapaturma jolle en itse mahtanut mitään. 

En kanna kaunaa enkä ole katkera asiakkaalle mutta olen surullinen ja välillä pettynyt. En myöskään halua että hän koskee minuun jos näkee minut jossain vaikka haluaisi vain hyväntahtoisesti halata tämä meinasi käydä yhdellä leirillä mille minut oli kutsuttu katsomaan esitystä, avustaja kuitenkin sai käden eteen ettei päässyt takaapäin tulemaan joka olisi ollut muutoinkin vaaratilanne. Pettymys on sen verran suuri. Hän vei sen kaiken minulta mikä oli tärkeää enkä saa niitä koskaan takaisin, hän vei terveyden jota en saa takaisin joka huononee hetki hetkeltä. Ymmärrän ja tiedän että hän on kehitysvammainen mutta tiedän ja tunnen hänet että tekee asioita tahalleen.  Joten pettymys on suuri, ja se on oikeasti pahempi kuin se että olisi vihainen.

Mutta tosissaan olen nyt menossa leirille sitä odotan ehkä innolla mutta samalla jännittäen. Tämä on siis uusi askel elämässä joka on vain otettava jotta pääsee eteenpäin. Tilanne kun ei kerran muutt, niin minun pitää vain oppia hyväksymään kaikki niinkuin ne on.

Niinkuin taimi kasvaa mullasta ja tulee uutta. Sitä kasvaa itse myös ihmisenä oppien uutta kasvattaen vahvan taimen. Jos taimea ei kastele se kuihtuu. Sama käy itselle, jos en päästä irti sitä kuihtuu sisältä jääden pelkkä kuori.

Olipas paljon tekstiä. Tätä tekstiä saikin viikon työstää että siitä sai julkaisu kelpoisen. Oli yllättävän raskas kirjoittaa tätä ja meinasi useammassa kohdassa nukahtaa kesken joten piti monasti lopettaa kirjoittaminen. Vaati siis todella paljon kapasiteettia tämä teksti nyt. Meinasin jo jossain kohti luovuttaa ja antaa olla mutta koska se oli aloitettu niin vietiin nyt loppuun.