Oppiiko sitä koskaan järkeväksi ja fiksuksi?

Voi sitä tekisi joskus mieli katsoa sarjoja maratonilla. Maratoinilla meinaan sitä että tuijottaisi telkkariata lempisarjaa jaksosta jaksoon ilman taukoja. Tai no ehkä pienet vessa ja tankkaus tauot mutta muutoin ei tekisi mitään muuta. Nyt kun se on sitä että 15min ja sitten riippuen olosta jonkin pituinen tauko. Joskus riittää 30min joskus vaatii 3h joskus pystyy katsomaan vain 2x tuon 15min päivässä. Olen vannoutunut Orange is the new black fani ja kyllä olen katsonut muutaman kauden jopa kahteen kertaan ehkä vahingossa jopa kolmeen. Mutta nyt kun tuli tämä viimeinen päätös kausi pohdin miten ihmeessä saan sen katsottua samalla miettien että en katsoisi sitä liian nopeasti. Hyvin ristiriitaista. No päätös kauteen meni aikaa hieman enemmän kuin olisi normaalisti mennyt sillä jouduin lopettamaan katsomisen välillä. Jos ennen olisin sen katsonut 2 päivässä nyt käytin siihen yli viikon, joten pätkät olleet lyhyitä. Tämä toki vähän haittasi katselu kokemusta sillä ei aina muistanut mitä oli tapahtunut 10 tai 15min sitten mutta onneksi sitä pääsi nopeasti kärryille. Päätöskauden jaksot myös oli paljon pidempiä jostainsyystä joten yhden jakson katsomiseen kului oikeasti aikaa. Mitään muuta ei sitten tarvinnutkaan katsoa vaan oli kiintiö niin täynnä, että tämän reilun viikon jälkeen telkkari pysyi kiinni 3 päivää. Minulla joka olen rakastanut telkkariani sain mukamas viikon tv:n katselusta tarpeekseni. Olin aivan "puhki" tuosta telkkari määrästä. Enkä tajua miksi piti kaikki tavallaan kerralla katsoa. Olisiha tässä aikaa ollut. Mutta ehkä sitä halusi pysyä "ajan hermoilla" sekä tietää mistä puhutaan, joten piti tuollainen typerä urakka tehdä.  Tuon jälkeen myös harmitti sillä miein että mitä sitä nyt sitten katsoo. Totesin myös kaverillekkin kun oli jäljellä enää 2 viimeistä jaksoa että mitä teen kun nämä katsottu. Hän toki ehdotti että jos katsoo joka päivä 1 minuutin, tuo tosin oli valtavan huono idea eihän tuollaista kiusausta kukaan kestä 😅.  Joten ilmotin muutaman päivän päästä hänelle että ne on katsottu nyt ettei tämä minuutti tekniikka toiminut käytännössä ihan. Ylensä siis en katso välttämättä edes päivittäin telkkaria nykyään enää. En siis jaksa vain keskittyä siihen. On muutama ohjelma jota seuraan ja ne on " pakko" katsoa viikon aikana ruutu+ syke sarja ja c morelta sunnuntailounas tässä on oikeastaan ne mitä katson oikeasti. Nämäkin menee pätkissä mutta jaksot on 20min pituisia joten jaksan sen yhden jakson katsoa juuri ja juuri joten en ole sitä alkanut lyhentämään. Satunnaisesti saatan jotain muuta katsoa lisäksi, youtubesta varsinkin jotain pätkkä tulee katsottua silloin tällöin. Joskus toki jotain elokuvaakin alkaa katsomaan sillä sitä vain tekee mieli katsoa edes hetki lempi elokuvaa vaikka sitä nukahtaisi samantein kun elokuva lähtenyt pyörimään.

Lopuksi vielä

 Joten sitä on oppinut soveltamaan valtavan hyvin miten katsoa mitäkin. Valitettavasti järki ei aina ole mukana näissä valinnoissa vaan mennään jalat edellä puuhun.  No sieltä tietenkin tiputaan ja lujaa alas sekä kärsitään ehkä seuraamuksista. Tässäkohti kivusta, väsymyksestä ym. Mutta jos sitä osaisi kaikessa tehdä järkeviä päätöksiä olisiko sitä enää ihminen? Ei sitä kukaan osaa aina järkevästi ajatella vaikka mikä olisi, varsinkin kun kyse jostain mielekkäästä. Sitä tulee hetkellisesti tunne että hei kyllä minä tähän pysyn, tai jos vielä vähän kun ei kerta vielä niin pahasti tunnu. Sitä muistaa virheistä ja oppii niistä. Seuraavalla kerralla ei ehkä tee samalla tavalla, tai sitten tekee. Sillä siinä käy myös helposti niin että aika kultaa muistot. Ja itse unohdan todella nopeasti että jokin asia olikin ehkä huono idea jos oikein innostun. Periaatteessa liika innostuminen, stressaaminen, panikoiminen, jännittäminen  eli kaikki suuret tunteet voimistaa kipua mutta ei kukaan voi olla 24/7 täysin neutraali sekä haudan vakava. En varsinkaan minä pysyty siihen.

Aivan lopuksi 
Ajattelin laittaa lopuksi vielä kunnollisen oma kuvani. Aikasemmin olen paljastanut kuka kirjoitusten takana on muttä teksteissä ei ole periaatteessa ole vielä yhtään kunnollista omakuvaa ollut. Joten eiköhän ala olla korkea aika tämäkin tehdä.  Toki ilta-sanomien lehti jutusta sen on nähnyt mutta se ei ole sama asia. Joten eiköhän ole aika rikkoa tämäkin jäävuoren huippu. Olen siis huono itsestäni kuvia laittamaan syystä tai toisesta.  Joten tämä oli itselle jonkin sortin saavutus sinäänsä.

Sitä näyttää niin erinäköiseltä kaulurilla
Kuin ilman. Toinen kuva on siis pienen hengähdys
Tauon aikana otettu, suihkun jälkeen. Ei tuo siis nyt niin kauhean näkönen ole, vaikka hetki sitten vielä häpesin sitä ihan 6-0. Nyt se on jo osa itseä vahvasti.