Kadonnut mutta palannut. Missä olen ollut nämä muutamat kuukaudet

Kesän ja syksyn kuulumisia. Aikaa on ehtinyt mennä paljon sekä paljon myös tapahtua. Pieni kooste mitä kaikkea sitä on tässä välissä tapahtunut. Tässä on vain osa.  Paljon puuttuu toki, osaa en edes muista. Osa näistäkin asioista laitettu matkanvarrella muistiinpanoihin, Ja kaikkea tänne ei muusta syystä tule. Mutta vihdoin sai julkaista tekstin.

Aikaa on vierähtänyt kesäkuulta jonkin verran. Osa ehkä miettinyt onko kirjoittelu loppunut kokonaan, vai mikä lienee syynä, ettei tekstejä ole tullut. Syitä tähän on monia mutta yksi todella iso syy on se, että kesän aikana puhelin rikkoutui (toinen jo) kun tipahti kädestä. Enkä muistanut mitään salasanoja tms. Tileille, joten kesti pienen metsästyksen jälkeen tämä homma saada kondikseen. Asiaa ei helpottanut se, etten ollut muistanut vaihtaa uutta numeroani, joka oli vaihtunut aikoja sitten näihin palvelimiin. Joiden avulla salasanan vaihto olisi ollut helpompaa. Joten näitä on mietitty tovi jos toinen mitkä ne ovat voineet olla. Nämä kuitenkin järjestyivät ja puuttuvat salasanat löysivät tiensä takaisin. Ei ainakaan voi sanoa, että olisi liian helppoja.

Osittain myös väsymys sekä vaihtelevat kipujaksot ovat olleet kesän mukana. Kävi yhtenä taksimatkana pieni äkkijarrutus, jossa pää heilahti hieman rajummin, kun en osannut ennakoida tätä itse. Joten niska on temppuillut aika ajoin. Fyssari on tätä nyt yrittänyt koko kesän saada kuriin, jotta kipuilu hellittäisi niskassa. Ja helpottaahan se aina fyssarin jälkeen jonkin verran muutamiksi päiviksi. Mutta alkaa äitymään aina uudestaan isommin. Lisättäköön tähän, ettei kyse ollut kuskin osaamattomuudesta ajaa vaan edessä ajava veti liinat kiinni vaikkei ollut mitään estettä eikä muutakaan syytä. Mutta vaikka kauluri olikin päällä ja esti toki pahimman heilahduksen onneksi, pääsi silti notkahtamaan eteenpäin sen verran että kiukuttelee nyt enemmän kuin normaalisti. Mutta sitä ei vain voi itseä kotiinkaan kahlita ei edes sen varjolla, että saattaisi jotain tapahtua. Pää siinä sekoaisi muulla tapaa. Joten se riski on otettava, että jotain voi tapahtua varsinkin liikenteessä, jossa on myös muita. Eli silloin joskus, kun vain pääsee lähtemään johonkin se tilaisuus pitää vain käyttää hyödyksi. Niitä kun ei muutenkaan paljoa ole.

Kesä sujui suhteellisen leppoisasti sekä vaihdellen toki. Lämpimistä päivistä nautittiin aina kun vain voitiin. Hommattiin kesäpaikalle savustuspönttö, jota päästiin käyttämään. Toiveikkaana odotan milloin pääsee vähän savukalasta nauttimaan jälleen. Pakko todeta itse savustettu on aivan eri luokkaa mitä ostettu. Siinä ulkona, kun odottaa grillin päällä olevan savustuspöntön savustumista, tuoksutellen samalla mahatavia tuoksuja luonnon keskellä. Mikään ei ole sen parempaa. Vihdoin kun saa tuotoksen pöntöstä ja pääsee nauttimaan sitä ulkoilmassa tietää juuri mitä syö sekä nauttii samalla ihanasta ympäristöstä. Ei ole tämän parempaa.

Tämän parempaa ei olekkaan.

Sanoin myös itseni irti reilu kuukasi sitten työstäni. Tämä neuvottiin tekemään, joten asia toteutettiin. Irtisanominen tosin hoidettiin valtakirjan avulla sillä en minä moista osannut tehdä sekä tarvitsin jonkun asiaa hoitamaan kansani. Helpointa oli siis valtuuttaa toinen ihminen, jolla oikeus irtisanoa minut sillä kysymyksiä, kun tulee jonkun pitää niihin avustaa vastaamisessa/ selventämisessä jollen ymmärrä näitä. olin toki mukana, kun menimme työpaikalle sekä ilmoitin itse asiasta toki. Kaikkiin kysymyksiin en vain osannut vastata itse ja lopulta väsymyskin jo iski tilanteeseen. Saimme huomata, ettei firma ole hoitanut kaikkea aivan, miten pitää. Järkytyksiä voi siis tulla melkein viidenvuoden jälkeenkin. Paikassa oli esimies vaihtunut, josta minulle ei edelleenkään ollut kerrottu mitään, mutta olin saanut kuulla tästä ystävän kautta. No tälle oli kerrottu että johto hoitaa tapaustani sekä johto on minuun vain yhteydessä. Kuitenkaan johto ei ole minuun koskaan ollut yhteydessä. Lukuun ottamatta niitä kertoja, kun vihdoin ja viimein olimme saaneet epämääräisen vastauksen sähköpostiin. Näissäkään eivät vastanneet niihin mitä viestissä koskaan oli vaan viesti koski jotain aivan turhanpäiväistä asiaa. Joten ei aivan pitänyt paikkansa tämä, että johto pitää yhteyttä. Muutamaan vuoteen kukaan ei pitänyt minkäänlaista yhteyttä kuitenkaan, joten emme mekään laittaneet heille enää mitään, kun vastaukset olivat aina samanlaisia eikä näissä ollut järjen hiventäkään. Joka tapauksessa johto oli kieltänyt tätä uutta esimiestä ottamasta yhteyttä eikä tälle ilmeisesti ollut edes kerrottu koko tapahtuneesta kaikkea. Äitini kun kertoi koko totuuden, olikin hän todella kauhistunut sekä osittain yllättynyt, joten tästä tuli johtopäätös ettei nyt aivan kaikkea tiennyt. Kyseli myös joitain asioita sen tyylisesti niinkuin olisi aivan vieraasta asiasta kyse. Joten ilmeisen hyvin on Nuorten Ystävät asian salassa pitänyt. Vakavasta väkivallan teosta on nyt vaiettu todella hyvin heillä. Olen loppupeleissä ylpeä tällaisesta saavutuksesta mutta samalla pöyristynyt miten tässä edes onnistutaan. Moni ei pystyisi, hattua nostan kyllä tästä (näistä kohdista voi lukea pienen sarkasmin). Mutta toivon että olisivat oppineet virheistä ja sitä ettei salailu johda mihinkään kyllä asioista pitää voida puhua niinkuin ne on. Se että nostaisi asian pöydälle on kymmenen kertaa parempi kuin pitää asia piilossa vuosi tolkulla. Siitä ei saa kuin pahan mielen kaikille sekä pahimmassa tapauksessa isoa vahinkoa myös. Kuitakaan se vika ei ole ollut heidän, mutta ovat silti lähteneet piilottelemaan asiaa. Nythän se näyttää siltä, että työpaikka olisi se väkivallan tekijä, vaikka näin ei ole.

Mutta mitä tulee syksyyn. Syksy on jo toki pitkällä eikä itsellä ole oikeastaan mitään mietittyjä asioita syksyyn. Marraskuun alussa toki jälleen perinteinen vuosi konttolli aivovammapolilla. Päivä Kerrallaan katsoen mitä tuleman pitää. Seuraavaan tekstiin asti näkemisiin.