Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Aurinko tulitko jäädäksesi

Eilen hetki oltu ihmisten ilmoilla. Kirjaimellisesti ihmisten ilmoilla. Istuttu jokirannan kupeessa iltapäivästä hetken nauttien tästä ihanan lämpimästä säästä. Oli onneksi pieni hetki parempi kipujen suhteen joten jaksoi olla jopa sosiaalinen. Mieltä lämmitti kovin kun firman toisen yksikön työntekijät olivat lehti jutun lukeneet, ja vielä pitäneet siitä. Oli tavallaan mukava kuulla että juttu oli ollut ajatuksia herättävä, sillä niinhän sen pitikin olla.

En muista milloin olisin viimeksi ollut istumassa ns. terasilla. Vaikka ei siinä kauaa istuttu, sen aikaa kun mehulasin juomiseen nyt menee (tai itse join mehua ja muut jotain muuta joista ei mitään hajua että mitä oli) mutta silti. Kauheasti oli ihmisiä liikkeellä kuitenkin, huomaa että kun on lämmin päivä niin ihmisen jalkautuvat ulos joka on mukava asia. Mukava katsella ohi meneviä ihmisiä, mikään ei ole sen rentouttavampaa kuin katsella vain. Ei tarvitse ajatella mitään, eikä tehdä. Senkun istuu ja katselee 😊. 

Nyt saa keskiviikon viettää kotipäivänä, että jaksaa torstain fysioterapian hyvin. Viimeviikolla olin ehkä liian väsynyt kun meinasin vähän pysähdyksissä olla. Jos tällä viikolla menisi paremmin vireystilan suhteen. Onneksi tuolla tiedetään kaikki ja totuttu näkemään kaikki käänteet, eli ei edes ihmetellä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )