Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

11 unelmaani

 Ajattelin tällä kertaa tehdä tyyliltään täysin erilaisen postauksen. Jokaisella meistä on unelmia. Unelmia jotka ei toteutuneet mutta joiden tilalle tuli uusia. Tässä haluan kertoa teille 11 unelmaani. Itselle ei ole väliä toteutuuko ne, mutta jokaisella on oltava unelmia jotka pitävät kiinni ja joita toivoa. Tässä ovat minun unelmani.

1. Saada yksi täysin kivuton päivä kokea vielä.
2. Viettää rakkaiden kanssa aikaa.
3. Istua kuohuavan meren äärellä, kuunnellen sitä.
4. Etten koskaan menetä toivoani.
5. Jaksaa tämä taistelu eri tahojen kanssa kunnialla loppuun saakka.
6. Saada yksi päivä kun ei tarvitsisi miettiä lepotaukoja sekä väsymistä. 
7. Päästä pienelle reissulle, kotimaa, Viro tms.
8. Istua kylmänä syys/kevät yönä peiton alla aurinkotuolissa täysin hiljaa sekä katsella taivalla olevia tähtiä.
9. Auttaa kaikki joita vain voi.
10. Saada vähän useammin nukuttua enemmän kuin 4-6h, 1-2h heräämisillä. 
11. Että ihmiset ymmärtäisi ettei tämä tilanne ole itselle niin helppo. Sitä ei jaksa olla sosiaalinen, kysellä kuulumisia jatkuvasti, ei aina edes viesteihin/puheluihin vastata (riippuu siis päivästä) eikä sitä sitten takaisin muista enää soitella. Sitä yrittää pitää ne muutamat hyvät ystävät lähellä jotka oikeasti ymmärtää tilanteen ja jotka ei pahastu jollei viestiin tule vastausta ollenkaan. Kivuissa, yöt ja päivät valvoneena ja huonossa olossa ei kauheasti tee mieli vastailla kenellekään kuulumisia, varsinkin kun tätä oloa voi kestää pitkän jakson aina. Tämän kun saisi ihmisten ymmärtämään etten ole epäkohtelias, tarkoita pahaa tms. en vain yksinkertaisesti jaksa/ kykene tähän. Riittää että juttelen perheen ja muutaman hyvän ystävän kanssa tuolloin jotta pysyy edes vähän mieli virkeänä. 

Tässä olisi nämä unelmani. Osa on siis sellaisia jotka voin heti sanoa että toteutuu. Osa taas sellaisia joista en tiedä, mutta unelmoin silti. Viimeinen kohta ei taida koskaan toteutua sillä sitä olen pitkään toivonut ja aina törmää samaan asiaan. Mutta ehkä vielä joskus. Toki unelmia on paljon enemmänkin, mutta nämä nyt on ne 11 jotka tähän laitoin. Älä siis koskaan lakkaa unelmoimasta, toteutuu tai on toteutumatta nämä unelmat. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )