Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Potkikaa päähän ihmeessä vielä vähän lisää

Eläkeyhtiöiltä tuli karu kirje, hylkäät hakemusken ja valituksen.  No eiköhänt tästä suosta ole yksi suunta ja se on ylös. Harmittaa vaan kivasti kun kaikki tahot potkii päähän, kirjaimellisesti.  Nyt otettu yhteys juristin joka lupas auttaa asian kanssa. Peliä ei kuulemma kannata menettää vaan jatkaa sinnikkäästi valitusta valituksen perään. Onnelsi suvusta löytyy mies joka osaa nämä hommat. Tässä kohtaa sitä on apua sukulaisilta korvaamaton. Samoin äidistä joka auttaa valitusten tekemisessä.
Ajattelin hetken verran että kaikki olisi nyt kivasti ja tämä hakemus olisi hyväksytty. Toisin kävi. Saadaan rustata vielä lisää valituksia. Mikä siinä on että oikeasti työkykynsä menettänyttä kohdellaan näin? Olen tehnyt koko ikäni töitä tai siis täytettyäni 14 jolloin sain oman verokortin, sitten kun tapahtuu jotain kukaan ei olekkaan vastuussa.
Tämä on väärin. Jos joku taho vain kertoisi että mitä työtä voin tehdä niin olisin siellä jo. Mutta kauheasti ei töitä tehdä kun 2 tunnin kauppareissu tms vaatti veronsa ja seuraava päivä on niin kivulias että järki lähtee. Tässä kohtaa olen itse sanaton. En tiedä mitä sanoisin.  En jaksa olla vihainen, olen vain pettynyt, surullinen ja turhautunut tähän sontaan. Eihän tässä ole enää järkeä. No niinkuim aiemmin totesin eihän tässä ole kuin yksi suunta ja se on ylös, nyt kuitenkin ollaan niin alhaalla kuin voidaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )