Kipupolin käynti ei ollut sitä mitä kuvittelin

Taas on aika vierähtäny eteenpäin vauhdilla. Odotettu kipupolin aikakin oli ja molemmat psykologin käynnit saatu käytyä. Tosin koko kipupolin käynti pahensi asioita siis kivun suhteen. Lääkäri siellä päätti että kipulääkkeet pois paitsi burana, ja lyrica tilalle sekä kokeiluun migreeni lääke... Koitin siihen kovin sanoa että sitä on jo kokeiltu eikä sopinut/auttanut, hänen kommentti siihen vain mutta se oli niin pieni annos että nyt laitetaan annosta isommalle.  Koitin edelleen sanoa että se ei sopinut vaan tuli enemmän ongelmia, tämän kuuli paremmin ne valkoiset seinätkin. No piti sitten kovaan kipuun ottaa tuo migreenilääke joka kuulemma niin hyvä (varmasti jos olisi migreeni eikä pää vammaa) no otin sen ja tunsin sen kyllä muutaman tunnin päästä koko kropassa ja näkyi kanssa, tuli siis kauhea allerginen reaktio. Hädissäni aloin lukea pakkausselostetta ja sielä luki selvästi että sulfa antibiotille allerginen myös tälle suurella todennäköisyydellä.  Olin siis 2 eri lappuun kirjoittanut allergiat sekä heidän tiedoissaan ne lukee riskitiedoissa, joten tiesi tästä aivan varmasti tai sitten ei lukenut niitä. Soitin toki päivystykseen ja reaktio kirjattiin ja annettiin ohjeet mitä tehdä, seuraavana päivänä soitin polille ja lääke lopetettiin. Kysyin hoitajalta että eikö tilalle tule mitään johon sain vastauksen "Lääkäri ei kirjoita nyt mitään tilalle että buranaa vain" ja puhelu päättyi siihen. Buranaa? mitä ihmettä ennen olen tarvinnu kipuun kunnon tropit ja nekin kielettiin, miten helkutissa pärjään pelkällä buranalla. Voin kertoa että tässä viimepäivät on ollut aika tuskaisat, eilen oli aavistuksen verran parempi päivä, mutta alkoi iltaakohden yltyä kipu. Maanantaina fyssarikin huomasi muutoksen ja oli siitä oikeasti huolissaan, naama asfaltti ihottumassa koska kaaduin ulkona naamalleni ja kipu oikeasti sietömätön. Tasapaino siis huononeni aikaisempaa nähden. Eihän tämän näin pitänyt mennä, odotin oikeasti paljon tuolta käynniltä enkä saanut oikeastaan mitään, tai no sainhan minä pahemman voinnin. Ja niin siihen migreeni lääkkeeseen ei siis kipua vienyt vaan vaikeroin sohvalla toivoen että olo helpottaa pian, vaikkei niin käynyt.  Miksi tämä kivunhoito on niin kauhean vaikeaa? Mailmassa on vaikka mitä lääkkeitä, hoitoja ym, miksei yhteen kipuun saada mitään apua kun itselle riitäisi pienikin apu. En odota suuria edes, toivoisin vain pientä aivan pientä helpotusta. Psykologi eilen kysyi että harmittaako/ärsyttääkö mua mitkä asiat, kerroin että tämä jokapäivänen kipu johon haluan oikeasti jotain helpotusta. Kerroin että en toivo liikoja mutta toivoisin jotain pientä. Tähän hän vastasi että ymmärtää, mutta lääkärihän tekee juuri lääkekokeilua mulle. Mitä kokeilua on se että viedään kipulääkkeet pois, laitetaan tilalle lääke joka todettu jo huonoksi. Eihän tuo ole kokeilua vaan kiduttamista jo. Lääkäri kovin selitteli että kipulääkkeisiin jäö helposti koukkuun, tiedän sen varsin hyvin ja siksi en niitä luonnollisesti ota kuin kovempaan kipuun max 3 peräkkäistä päivää jos tarve.  Ne ei mene edes päivittäin. Nyt ollut tosiaan viimeviikosta asti ilman ja kuulemma vieroitusoireiden piti tulla parin päivän sisällä, odottelen edelleen niitä siis😂. Tiedän hoitajana varsin hyvin tämän homman ja voin sanoa että ne jäi nyt tulematta, jos lääkäri olisi yhtään kuunnellut kuin kerroin milloin ylipäätään otan yhtäkään kipulääkettä olisi hän ymmärtänyt. Koitin siis kertoa että otan kipulääkettä vain pahimpaan mahdolliseen kipuun joka ei lievity normaaliin kipuun itsestään yön aikana, ja kerroin myös määrät sekä kuinka monta päivää max niitä otan ylipäätään(otan siis luonnollisesti vain määrätyn määrän). Yritin sanoa että päivystyksessä olen saanut jotain lääkettä joka on auttanut mutten tiedä mitä se on ollut. Päivystykseen siis menen kun kipu ei helpota normaalille tasolle 3vrk kuluessa. Koitin myös kertoa että sen mysteri lääkkeen jälkeen pahin kipu pysyy poissa useita päiviä liki viikon siis, joten vaste siinä on hyvä. Tyrmäsi hän tämän lääkkeen ja ilmoitti vain mielipidettään asioista.

Nyt siis olen kivuissa, vointi huonontunut merkittävsti viikossa sekä suoraan sanottuna v#$@#$#tunut. No onneksi tässä kuussa on aika omalle neurologille ja sinne mennyt palaute fyssarilta. Tällä hetkellä hän onkin ainut joka ottaa asiat todesta sekä yrittää löytää apukeinoja.

Valitettavasti tämä postaus oli tällainen tunteiden purkaus, mutta tilanne vaati tämän.  Olen vain niin pettynyt tähän systeemiin miten asioita hoidetaan ym.