Suuria muutoksia edessä

Suuria muutoksia edessä tai ainakin niiden alulle panoa. Elämässä koitti ilmeisesti se aika kun on aika katsella uutta asuntoa, asuntoa talosta jossa on hissi tai asuntoa joka on tasossa mihin ei mene rappusia. En oikeasti odottanut enkä toivonut että tämä päivä koittaa, oikeastaan olen tätä päivää pelännyt hieman. Tämä on asia jonka olen yrittänyt vain sivuuttaa sekä olla ajattelematta. Nyt kuitenkin on se kohta elämässä kun en voi enää asiaa sivuuttaa ja on vain pakko katsoa totuutta silmiin. Miksi se sitten on itselle niin vaikeaa. Muuttohan voi olla ihan kivakin asia. Mutta vain silloin jos sen oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siitä syystä ettei vain enää kykene kulkemaan rapuissa ilman että tippuu niistä tai niissä kulkeminen on vaikeaa. Muutto tällaisesta syystä on itselle osittain luovuttamista. Luovuttamista sen suhteen etten oikeasti enää vain pärjää vaikka haluaisin. En ole mitenkään erityisen kiintynyt tähän asuntoon toki tämä on kotini ja pidän siitä, en tähän taloon enkä edes tähän pihaan.  Mutta joudun luopumaan tästä vain ja ainoastaan vamman takia, vamman joka joku toinen on minulle aiheuttanut ja vielä töissä.

Nyt siis laitamme asioita eteenpäin että löytyisi uusi asunto. Toisin sanoen menen jonoon ja odotan että sopiva asunto löytyisi samalta alueelta tai 2-3km säteeltä, jotta perhe olisi edelleen lähellä. Tämä sen vuoksi että apu olisi lähellä eikä tulisi turhan pitkä matka äidille tulla avuksi. Onneksi tässä lähellä on alueita jotka kattaa tuon säteen eli liian suppeaksi ei mene kuitenkaan.

Tiesin kyllä että tämä päivä koittaa, en vain halunnut että se koittaa. Olen siis viimeiseen asti yrittänyt zempata ja pärjätä, mutta nyt vei vain vamma voiton. Kornia sanoa että tällä kertaa minä hävisin, vaikka yritin kaikkeni. Muutamat viimekertaiset rapuista lentämiset ei ole kovin hyvää tehnyt, ja nyt on toista viikkoa koitettu kättä saada kuntoon fyssarissa. Edelleen se aristaa ja ilmoittaa olemassa olostaan, joten ennenkuin sattuu jotain pahempaa on asialle tehtävä jotain.

Asiasta kun puhuin kahdelle ystävälle oli hän ihanan kannustava ja ymmärtäväinen. Vaikka itse en asiaan osaa vielä hyvillä mielin suhtautua. Samoin perhe kannustaa asiaan, tosin he on tätä mieltä olleet jo ties miten kauan. En vain ole suostunut kuuntelemaan, sillä en vain ole halunnut myöntää että niin se on.

Nyt kuitenkin pidetään peukkuja että asunto löytyy, sekä muutkin hommat menevät suunnitelmien mukaan. Pääsepähän ainakin jossain kohti tekemään uuden kodin itselleen, itsensä näköisen. Onneksi on kuitenkin nämä karvaiset kakarat, eivät tiedä hekään mihin pääsevät uutta kotia rakentamaan. Voi olla ihmetystä kerrakseen heilläkin siis, kun tottuneet täällä olemaan ja muuton eteen tullessa paikka vaihtuu. Se hyvä puoli siinä on pääsee Eino kissa helpommin ulos kun ei tarvitse miettiä miten hoitaa rapuissa kulkeminen, kun on kärryt sekä kissa. Hissilä homma hoituu paljon helpommin ja turvallisemmin.