Kevät toi pelottavia asioita mukanaan voinnin huonontumisen johdosta. Asia jota pelätty, kammoksuttu sekä josta ei ole edes saanut puhua toteutui myös.

 Pitkästä aikaa tekstiä jälleen. Taukoa ei ole johtunut laiskuudesta eikä edes saamattomuudesta. Tällä kertaa se on ihan vain rankasta keväästä. Loppu talvi ja alku kevät ovat olleet todella rankkoja. Kivut olleet päällä todella kovina sekä lamanneet täysin toisinaan. Talossa on myös tehtyä remonttia asunto asunnon perään mikä puolestaan kuormittanut minua todella paljon. Näin kevään aikana moni ilmeisesti muuttanut ihan alimmassa kerroksessa sekä satunnaisia asuntoja on ihan tavallisia yksiötä sekä kaksioita ilman mitään inva varustusta. Jotka on yksityisomistuksessa sekä sitten edelleen vuokrattu taikka asuvat itse näissä. Joten niin tämän remontti metelin kuin kipujen vuoksi on jaksaminen todella äärirajoilla. Tässä muutaman kuukauden aikana vointi on ylipäätään huonontunut. Kerron seuraavaksi lisää tästä joten jatkahan lukemista.

 Tässä muutaman kuukauden aikana on alkanut alaraajojen tunnonuus. Ei siis mitään sellaista että olisi vähän puuduksissa vaan tunto häviää kokonaan eikä jalkojen varaan pysty varaamaan. Jos sitä kuitenkin yrittää varata jaloille on niiden pettäminen alta tiedossa, ovat siis pelkkää "spagettia" tuolloin. Tähän ei liity mitään pistelyä, kihelmöintiä tms. Tunto kun palaa, palaa tuo yleensä varpaista ylöspäin joka puolestaan tuntuu aaltomaiselta. Tämä onneksi ei ole jokapäiväistä enkä osaa tarkkaan sanoa enteileekö jotain pahempaa kipujaksoa, sillä näitä saattaa tullaa vaikkei kivut olisi siellä maximi päässä taikka sinne menossa. Näitä tulee niin herätessä kuin istuessa joten ei liity edes kuormitusta. Kävellessä en tiedä näitä tulevan ei ainakaan ole vielä tunto hävinnyt kertaan vaikka kaatumisia tapahtuu paljon, on tunto jaloissa aina. Tämä tila kestää n. 5-10 minuuttia kunnes laukeaa itsestään, pahimmillaan kestää n. 30 minuuttia. Tosin tuolloin itselle iskee jo paniikki siitä meneekö tilanne ohi olleenkaan sekä minuutit tuntuvat iäisyydeltä ( tästä syystä on ” hätäpuhelin”vessassa jos oikeasti kävisi niin ettei menisi ohi tai pitkittyisi vielä entisestään, niin pystyn tarvittaessa soittamaan apua perheenjäseniltä. Eikä siis omaa puhelinta ole mukana vessassa). Siinä sitä odotetaan tuskanhiki otsalla jotta tilanne menisi vain ohi. Näiden tilanteiden jälkeen kävely on myös todella vaikeaa seuraavat päivät. On todella töksähtelevää sekä vaivalloista. Näyttää siis siltä kun olisi alleen päästänyt sekä tähän vielä jäykistetyt jalat. Joten meno on tuolloin todella, todella vaivalloista. No asiasta ensin puhuin luonnollisesti fyssarille joka yritti/yrittää pohtia mistä nämä voisi johtua. Kerroin myös asiasta mehiläisen neurologille samalla kun uusin reseptejä häneltä. No hän luonnollisesti huolestui asiasta ja pyysikin että varaisin ajan, no sitä on muutoinkin tulossa puolivuosi kontrolli hänelle pian joten ei tarvitse edes ylimääräistä aikaa varata. Tässä myös sairaalaan polilta neurologi soitti muutama viikko sitten. Kiinnitti ensin huomiota puheeseeni joka on kuulemma erilaista kuin ennen. Takeltelevaa sekä vaikea saada sanoja esiin. Olikin tekstiin kirjoittanut lopulta ”ilmeisesti lievää hengitystoiminnan vajetta puheen tuotossa ”, tämä siis liittynee aivovammaan. Puhe on toki takellellut sekä sanat olleet hukassa ennenkin varsinkin väsyneenä. Mutta nyt en ollut väsynyt sillä soitti sellaiseen aikaa että olin jo ehtinyt olemaan hetken hereillä omatoimisesti. No hän joka tapauksessa laittoi konsultaatio pyynnön heidän fyssarille, jonka tarkoitus oli kartoittaa tilanne sekä tutkia.

 Aika tuonne fyssarille tulikin todella nopeasti sillä sain sen tuosta neurologin puhelusta seuraavalle viikolle. Joten 8.5.20. No menimme tuonne äidin kanssa aamusta ja vietimme tuolla liki 2h aikaa. Fyssari tutki kyllä tarkkaan ja totesi tilanteen olevan todella huono. Huomasi että käännän polvet lukkoon, niin kuin tekee todella monet niska retkahdus potilaat. Tämä koska se on ”turvallista” mukamas koska siitä saadaan turvaa. Oli myös jotain häikkää jalkapohjien askelmassa joten teki maksusitoumuksen tukipohjallisia varten. Huomasi myös että pieni paine kehossa auttaa vähän nykimisissä, joten sain itselleni paine puvun, jonka tarkoitus tuntea keho sekä helpottaa nykimisiä. No mutta sitten tullaan siihen radikaalimpaan siihen jota olen ehkä myös vähän pelännyt, josta en ole halunnut puhua aikaisemmin jos äiti/joku muu on ottanut asian puheeksi. Olen saattanut suuttua jos aiheesta on ylipäätään keskusteltu tai olen vaihtanut puheenaihetta. Olisin tuolla vastaanotollakin voinut jättää ko. aiheen keskustelematta, mutta koska aihe oli pakollinen mitä ilmeisemmin ei siltä vältytty. Yritin toki viimeiseen saakka etten asiasta keskustele, mutta lopulta päätös tehtiin minun puolesta sillä itse olisin varmasti huoneesta poistunut ilman kyseistä vempainta. Mikä se sitten on? Tämä on rollaattori, asia mikä on itselle niin suuri kynnys kysymys. Merkitsee jotain niin radikaalia, näkyvää, leimaavaa, huomiota herättävää. Purin oikeasti hammasta, huulta, kieltä ym. eteen olisi ruvennut itkemään kun tuota ”ehdotettiin” käytännössä ottaen ilmoitettiin että tarvitsen etten pärjää ilman. Eipä siinä paljoa mieli enää tehnyt sanoa mitään, onneksi tämä sentään tuli vastaanoton loppupäässä eikä heti alussa. Ymmärrän toki että on tarpeellinen, mutten pysty tätä sulattamaan ainakaan vielä vie siis hetken että olen sinut asian kanssa, tämä vain tekee kaiken niin näkyväksi. Joku kauluri ei ole niin huomiota herättävä sillä on musta ( toki tämäkin oli aikoinaan itselle todella suuri kynnyskysymys. Tuolloin olin vielä viimeisiä päiviä töissä kun tämän sain tosin en tätä töissä voinut turvallisuus syistä käyttää. Tuolloin etsin niitä syitä miksi ja milloin vain voisin käyttää jottei ihmiset tuota näkisi. Nyt on kuitenkin osa arkipäivää, eikä häiritse itseä ollenkaan vaikka olen saanut kommenteja tuosta ilkeään sävyyn joskus sekä on vammaiseksi haukuttu.), joten sulautuu taikka sitä voi luulla huiviksi tms. jos sattuu vähän pilkistämään. Mutta yrittäkää tehdä tuollaisesta rollosta huomaamaton. Vaikkakin on kevyt rollo ja sen puolesta edes vähän inhimillisemmän näköinen, kuin jokin perus kirkuvan punainen tai ruohon vihreä metallirunkoinen järkäle. No avuksi tuo on ja helpottamaan liikkumista, kaatuilua se nyt toistaiseksi ei ole vielä estänyt sillä tämän kanssa pystyy aivan yhtä hyvin vetämään nupit kuin ilman. Kotona sisällä on osittain vaarallistakin käyttää sillä jos stoppaa seinään ( asunto kun ei ihan kartanon mittoja täytä) on riski lyödä pää taikka loukata muutoin pahasti tms. tuohon, joten kodin ulkopuolella ajanee paremmin asiansa. Sillä muutoin jos kotona kaatuu sitä lentää suht vapaasti saaden siinä muutamat mustelmat. Toki sitä välillä lentää jotain päin loukata pahemmin tai saa vaikka rikottua silmälasit, niin kuin tässä yhtenä päivänä. Onneksi oli vanhat lasit tallessa niin sai ne varalta käyttöön vaikkei vahvuudet enää täsmääkään, on nämä tyhjää paremmat.

Paine vaateet: paita sekä housut. Jokaisen käytön jälkeen pitänee pestä koneessa ohjeen mukaan, joten pesukone pyörii joka ilta näiden vuoksi.
Rollaattori alias Reino: vaikkei ole vielä yhteistä säveltä löytynyt eikä varsinkaan rakkaussuhdetta, on hän hyvin kevyt mallinen. Kuvittelee olevansa myös nuorekas vaikka olemme tästä vielä vähän erimieltä. Mutta ehkä löydämme yhteisen sävelen sekä rakkaus roimahtaa vielä Reinon kanssa.

 Kaiken kaikkiaan kevät on ollut hieman raskaan puoleinen. Mutta kunhan tämä tästä tasoittuu ja asioihin jälleen tottuu ovatkin nämä jo ihan arkipäivää. Sitä vain vie asioihin tottuminen aikaa sekä kaiken sulattelu vie sen oman aikansa. Kaikesta siis selvitään tavalla tai toisella sekä uusiin asioihin kyllä totutaan vaikka sitten ajan kanssa. Kevään aikana on myös mukavia asioita tapahtunut ja tästä lisää myöhemmissä postauksissa kunhan tämä korona ensin helpottaa maassa siten että voi vähän vapaammin ihmisiä tavata. Korkeimmasta oikeudesta ei ole vielä tullut mitään vastauksia, juristi laittaa tuonne nyt uusimmat tekstit liitteenä vielä lisäselvityksenä. Nämä siis hänelle toimitamme kunhan tulevat postissa. Eläkeyhtiöltä tuli uusi päätös kun hain uudemman kerran tuota eläkettä. No ei sinänsä ole vaikea arvata mikä päätös oli. Nyt oli ainoastaan muutettu kantaa siten että olisin täysin työkykyinen. Jäimme vain pohtimaan että mitkä paperit mahtoivat lukea sillä niissä minun papereissa oli täysin päinvastainen kannanotto kahdelta neurologilta, fysioterapeutilta, neuropsykologilta ym. No he nyt haluaa kannassaan pysyä eivätkä edes käyttää kolmannen tahon arvioivaa mielipidettä. Ristiriitaisen tästä teki sen että kela oli ilmoittanut päinvastaisesti heille myös kun olivat kuulleet kelan mielipidettä asiasta, tekivät silti aivan päinvastaisen päätöksen. Mutta tuo ei nyt itseä edes yllätä enää, heiltä kun tulee muutenkin mitä ihmeellisempiä vastineita eivätkä vastaa siihen mitä on esitetty. Heidän vastineet näyttää siis aina siltä kun eivät olisi edes lukeneet lääkärien tekstejä joita sinne on lähetetty. Tämä kaikki on kuitenkin elämän pituinen matka joka pitää nyt vain kulkea. Ottaa vastaan ne asiat mitä tulee sekä hyväksyä nämä. Maailma ei kuitenkaan kaadu näihin ja sitä on kuitenkin niin paljon hyvää ympärillä.