Elämänpituinen teatteriesitys

 

  Elämä on kuin suuri teatteriesitys, esitys josta tulee vain yksi näytös eikä kenraaliharjoitusta ole. Esitys alkaa kaikilla samalla tavalla syntymällä jolloin esirippu nousee ja yleisö jännittyneenä seuraa tilannetta katsomossa, muutama saattaa antaa pienet väli aplodit. Esitys myös päättyy kaikilla samalla tavoin kuolemalla jolloin esirippu laskeutuu aplodien saattelemana sekä usein saadaan vielä kiitos kiitos kukatkin. Lopulta yleisö poistuu katsomosta ja esitys on lopullisesti päättynyt. Sillä miten tämä syntymä ja kuolema on käsikirjoitukseen kirjoitettu onkin sitten eriasia. Näihin on siis jokaisella ne omat käsikirjoitukset.

Esitys jatkuu alun syntymän jälkeen jokaisen oman käsikirjoituksen mukaan. Kuitenkin ohjaaja saa kesken esitystä ideoita lähteä muuttamaan tätä aina välillä. Myös oman elämän esityksen näyttelijänä sitä unohtaa vuorosanoja eikä lavasteissa oleva kuiskaaja ole valppaana. Näihin kohtiin keksitään siis täysin uudet vuorosanat. Esityksen aikana myös näyttelijänä lähtee poikkeamaan tekstistä sekä menee välillä sivuissa sekaisin hypäten tekstissä takaisin taaksepäin. Toisinaan sitä päättää kokeilla impromaisen jaloa taitoa, välillä onnistuen tässä välillä mokaten täysin. Välillä jatketaan taas sen alkuperäisen käsikirjoitukseen mukaan, mutta kun välissä on tehty kaikkea muuta jo alkaa käsikirjoitus olemaan todella erikoinen. Välillä sattuu myös vahinkoja lavasteissa , pienempiä sekä suurempia. Nämä ovat taas itsestä riippumattomia. Myös apu näyttelijät sotkevat välillä pakkaa, kun unohtelevat käsikirjotuksen vuorosanoja tai iskuja. Tämä on siis elämän käsikirjoitus.

Mikä on sitten näytelmän nimi? Tarvitseeko juuri tämä näytelmä jonkin erityisen nimen? Tämän päättää tässä näytelmässä päänäyttelijä. Niin kuin näytelmän käsikirjoitus muuttuu lukuisia kertoja esityksen aikana saattaa esityksen nimikin vaihtua kesken kaiken. Tämä on siitä hullun kurinen näytelmä jossa rikotaan kaikkia kirjoittamattomia ja kirjoitettuja teatterin sääntöjä.

Useimmat yleisöstä seuraa esitystä hiljaa sivusta, eläytyen eri kohtauksiin niiden sopivalla tavalla. Kuitenkin joukkoon mahtuu aina niitä jotka aiheuttaa häiriötä esityksessä tai ovat tyytymättömiä tarjontaan. Osa myös saattaa poistua kesken esityksen pois, ihan niin kuin oikeassakin teatterissa. Kaikkia ei voi siis miellyttää eikä tarvitse, osaa ei myöskään puhuttele samat asiat joten on ihan ok poistua kesken esityksen aiheuttamatta häiriötä. Häiriön aiheuttamien sekä huutelu kesken esityksen ei kuitenkaan ole hyväksyttävää eikä varsinkaan lavalle uhoamaan tuleminen sekä käsiksi käyminen.

Tämä miten käsikirjoitus menee tässä välissä on täysin yksilöllistä eikä nämä asiat määritä ihmistä kaikilla alku sekä loppu on kaikilla sama. Tämä todistaa myös sen että jokainen on täysin saman arvoinen riippumatta siitä millä tekstillä kulkee tämän välin. Osaan asioista ei myöskään kykene itse vaikuttamaan vaikka kuinka muuttaisi käsikirjoitusta. Ei ole myöskään mitään valmista pohjaa minkä mukaan vain mennä tähän teatteriin siis kuuluu niin draamaa, kauhua, komediaa, romantiikkaa ym. On myös iloisia kohtauksia mutta sitten on äärettömän surullisia kohtauksia. 

Tällainen on siis kaikessa kauneudessaan elämän pituinen esitys elämästä. Nyt lasken tämän tekstin osalta esiripun sillä tämä teksti tuli päätökseen. Se mitä seuraavaksi kirjoitan on vielä arvoitus mitä en itsekkään tiedä, joten jännittäkäämme tätä kaikki yhdessä.