Kuulumisia sekä mietteitä

Nyt on näyttää jälleen siltä että elämä hymyilee.  Kivut normaalilla tasolla ollut nyt muutaman päivän joten on jaksanut tehdä vähän jotain. Lauantaina vietettiin kummipojan synttäreitä ja illalla menin vielä ystävän luokse paljuilemaan. Tuon jälkeen olikin jo rätti väsynyt ja piti sunnuntai pyhittää lepäilyyn kun ei vain jaksanut muuta. Pakolla sain itseni ylös herätyskellon soidessa. Huvittavaa on että joutuu herätyksen laittamaan vaikka ei tarvitse mihinkään mennä, todennut olen että ilman herätystä nukkuisin pitkälle alku iltaan varsinkin niinä päivinä kun yö mennyt huonosti ja nukahdettu vasta aamulla 8-9 aikaan.

Tämä viikko onkin ohjelmaa täynnä on labraa joka nyt joka kuukausi on maksaarvojen seurantaa varten, on myös lääkärin soitto aika ja kuulen vihdoin tutkimuksen tuloksen sekä jatkon. Tänään saan tietää myös milloin eka fyssari aika on joten sekin varmasti tähän viikkoon tulee. Eli aikas täydeltä viikko tuntuu kun on paljon pakollisia asioita jotka sen täyttää. Eipä muuta tarvitse suunnitellakkaan kun on valmiiksi puolesta suunniteltu viikko.

Tänään voikin siis ottaa vielä rauhassa ja tehdä kotona pieniä juttuja ilman suurempaa pakkoa. Toisaalta pitäisi yksi essu ommella vielä yhdelle näyttelijälle tai siis oikeastaan korjata ja laittaa pitsiä alareunaan. Vielä kun saisi yhdet kalsarit hommattuanja uikkarit olisi kaikki valmista minun osaltani ja loppu esitysten onnistumisesta jääkin sitten näyttelijöille. Itselle jää vain esityksestä nauttiminen joka tuskin sitä on enää 7. esityksen jälkeen vaan muuttuu jo tylsäksi, onneksi muisti huono niin en edes opi vuorosanoja ulkoa 😂.  Pakko kyllä kehua vähän itseään että hyvän työn tein, kuuntelin jokaisen toiveen ja vielä oikean kokoiset vaatteet löysin. Huvittavaa tässä on se että vielä 5 vuotta sitten vannoin että teatteriin en ikinä mene että saa luvan katketa perinne siihen, toisin kuitenkin kävi ja nyt olen 2 kesänä ollut puvustajana samalle teatterille. Olen siis sylivauvasta asti kulkenut äitini mukana teatterissa kun näyttelijä ollut erinäisissä teattereissa sekä omassa teatterissa, joka sittemmin loppui. Saman "geeni virheen" on myös veljeni saanut joka aktiivisesti näyttelijänä ja äänimiehenä/suunnitelijana harrastajateatterissa on. Äitini tosin oli kovin mielissään kun viime kesänä kuuli että tuollaisen pestin otin. Intoili kaikille että niin se vain tarttui minuunkin, vaikka vannoin muuta 😂.