Tutkimustulokset tulivat vihdoin

Mutta ei niin toivottuja. Aivorungossa vaurio jota ei voida hoitaa tai korjata. Nyt siirrytään vain kivun hoitoon ja sen tehostamiseen. Neurologi kovin pahoitteli että joutuu huonoja uutisia kertomaan sillä löydökset olivat selvät.

Sitä ei kuvitellut että asia päättyy näin. 8 vuoden työura loppuu sekä kaksi hyvin suoritettua tutkintoa menettää arvonsa, joten eläkeyhtiöön lähti työkyvyttömyys eläke paperit ja näin 27 vuotiaana työura on tehty ja sulle ilmoitetaan että et voi töitä enää tehdä. Yritetään nyt pitää tämä hoitotaso ja pahentuessa lisätään kivunhoitoa. Kertoi myös että jos aivoneste joutuu puristuksiin asennetaan suhuntti jotta aivoneste pääsee kulkemaan, jos siis ymmärsin kaiken mitä sanoi niin oikein.

Joten nyt fysioterapialla koitetaan tehostaa kivunhoitoa sekä nyt olevilla vahvoilla kipulääkkeillä ja kipukynnyksen nostajilla.

Itse en ole vieläkään tilanteesta kartalla vaan on edelleen pieni shokki tila päällä. Itkut äitille puhelimessa tirautettu että oliko tämä sitten tässä. Bussila matkustus kielletty sen epätasaisen menon vuoksi sekä massa tapahtumissa oleminen liiallisen ihmismäärän vuoksi. Lääkäri kirjoittikin lausunnon vapaa-ajan taksiin sekä lausunnon kela taksiin siten ettei tarvitse maksaa ollenkaan omavastuuta.
Toki tekee myös kelalle uuden B lausunnon kun sen he tahtoivat.

En tiedä miten pitäisi asiaan suhtautua. Miten sitä vahvakin ihminen musertuu tällaisen kuultuaan. Oliko tässä nyt sitten kaikki, olet muiden varassa ja varot kaikkea mahdollista.
Ei! Periksi en anna nousen tästä vaikka mikä olisi. Kaiken voi korvata jollain muulla mukavalla. Sitä osaa ottaa huomioon omat voimavarat ja toimimaan sen mukaan. En ole lannistuja vaan päättäväinen. Enhän koskaan ole luovuttanut minkään suhteen vaan ollut aina päättäväinen tehnyt sen minkä pystyy.  Jatkossakin teen sen minkä pystyn arvojärjestys vain muuttuu. Vaikka nyt harmittaa, ketuttaa ja pelottaa tuleva en anna sen vaikuttaa kaikkeen. Nuo tunteet saa hetken olla ja sen jälkeen sieltä nosutaan. Miksi rypeä epätoivossa kun paljon parempi on olla iloinen ja luottavainen.

Vahvakin kaatuu välillä, mutta osaa nosuta sieltä myös ylös.