Mietteitä arjesta

Näin yön pikkutunteina tai voisikohan sanoa aamulla, sitä miettii kaikenlaista. Mihin on kadonneet ne rutiinit jotka vielä jossain kohti oli. Uni ei millään tahdo tulla kuin vasta aamulla ja päivällä ei jaksaisi tehdä mitään muuta kuin nukkua. Väkisin saan itseni uneen ajoissa jos on aamulla jokin pakollinen meno, mutta pyrkinyt laittamaan menot vasta päivään.  Jokainen taho toitottaa vain että väliä ei ole milloin nukun kunhan nukun, mutta itsestä aika keljua kun eihän yöllä mitään tapahdu. Sitä katsoo netflixiä ja odottaa että väsymys tulisi. Toki troppien kanssa nukahdan ajoissa mutta eihän niihin voi aina turvautua mieluiten juuri silloin kun on pakko x aikaan herätä että saa tarpeeksi unta.

Tiedän tarkalleen koska bussit alkaa kulkemaan arkisin ja viinonloppuisin, tiedän koska kukin lähtee töihin sekä mihin aikaan yö posti tulee. Mitättömiä asioita mutta sitä kiinittää kaikkeen huomiota.
Naurattaa kun annettu ohjeet että x määrä pitäisi saada nukuttua ja jollei se täyty pitäisi päiväunet ottaa. Mutta entäs jos nukkuu päivällä niin missä välissä ne päivänokoset ottaa 😂.
Toisaalta kun miettii eihän tämä keltään pois ole että yöt kukun. Ja niin kauan kun saan hoidettua asiat jotka pitää, niin onko sillä niin väliä milloin nukkuu ja milloin ei kunhan nukkuu. Olenhan aina ollut ilta/yö ihmisiä ja halunnut nukkua pitkään aamulla.
 Huomaan että elukoille tullut sama rytmi kuin itsellä. Kukkuvat yöt ja nukkuvat päivät.
Mutta asia kääntyy toistepäi jos olen muualla kuin kotona yötä. Vieraassa paikassa nukahdan aiemmin ja herään ihmisten aikaan outoa kyllä.
Asiaa en jaksa enkä viitsi stressata mutta pistää miettimään että mihin se normaali rytmi katosi. Vaikuttaako asiaan niin paljon se että ei käy töissä. Toisaalta oli ne viimeset viikot sinnekin vaikea herätä ja iltavuorossa alkoi väsyttämään jo klo 19 pintaan että veti se mehut muutamassa tunnissa pois.

Joku voisi kuvitella että olen masentunut tms. Mutta kun ei sitäkään lopoujen lopuksi, olen ihan tyytyväinen elämään poistaen siitä vain muutaman seikan, mutta nekin olen hyväksynyt jo. Sen verran lukeneena tietäisin juuri milloin on masentunut ja milloin ei. Siihen kun tarvitaan vähän muutakin kuin unettomat yöt.
Loppupeleissä olen se sama ihminen kuin ennen en vain voi töissä käydä ja muutamia muita rajotteita. Olen kuitenkin sama iloinen itseni joka viihtyy niin itsensä seurassa kuin muidenkin ihan niinkuin ennenkin😊.  Tosin laiskistunut olen mutta se on vain itsestä kiinni. Kun ei ole pakko tehdä jotain heti se jää roikkumaan, huono piirre itsessä mutta minkäs sille voi muuta kuin ottaa niskasta kiinne.