Vuosipäivä häämöttää

Tässä kun katson aamuvuorolaisten menevän töihin, ja itse pohdin että koska mahtaa uni tulla tuli tunne että ihan kun olisin juuri töissä ollut.
Vuosi tulee pian mittariin kun saikulle jäin mutta olo sellainen että olisi juuri ollut töissä vielä.
Tosin siellä kaikki asiat varmasti muuttunut ja uutta tullut, mutta itse olen jämähtänyt siihen mihin jäin. Olin viimeisenä työpäivänä menossa iltavuoroon odottaen ensin lääkärin soittoa.
 No soitto tuli ja siitä olikin seuraava matka hänen vastaanotolle 15minuutin varoajalla. No sinne mentiin ja mentiin kiireellä. Ovea koristi lappu jossa luki mun sukunimi jossa kehotettiin odottomaan että hän saapuu pian. No tulihan hän kertoi mikä on tilanne  ja käteen annettiin sairaslomalappu 3kk ajaksi no se kolmekuukautta venyi vuodeksi ja nyt se vuosi venyy määrittelemättömäksi ajaksi. Ennen tuota käyntiä olin saanut esimiehen kanssa käydä taistelun että mihin asti sairausloma kestää sillä puhelimessa lääkäri ilmoitti heti että nyt ei auta muu, mutta määrästä ei ollut puhe vielä tuossa. Mietin että muutama viikko ehkä tms. No lapun saatua soitin toki takaisin töihin ja kerroin miten pitkään tuli samalla itse oltua järkyttynyt.  No lohdutusta ei tullut työmaalta vaan ennemminkin syyttäviä kysymyksiä ja lopuksi että oli hän ollutkin niin huolissaan että olenko työkuntoinen jota en tähän päivään menessä ole ymmärtänyt. Työni kun hoisin niin hyvin kun voisin vaikka kivut oli mitä oli enkä niiden vuoksi ollut poissa kun muutamia kertoja n.10vrk yhtensään. En valittanut töissä kivuista yhtään vaan kestin ne sekä muut oireet ja koitin ne vain piilottaa, peläten itse että sattuu jotain vielä. Toivoin iltavuoroja koska ne oli vähän helpompia ja heräsin tuntia ennen töitä muutaman tunnin unien jälkeen.  Mutta olin valmis nukkumaan muutaman tunnin töissä olon jälkeen jo. Puolisen vuotta tätä jaksoi jotenkuten.

Nyt häämöttää se että ei ole kohta työpaikkaa, tosin hyvä että se menee jollekkin muulle että vahvuus olisi hyvä työpaikalla ja myöskin se että joku muu saa mahdollisuuden vakituiseen työhön.
 Olen iloinen että valmistuttua sain vakituisen paikan oikeastaan heti, sain siitä nauttia muutaman vuoden suunnitellen jatko opiskelua.
Elämä päätti toisin. Ehkä hyvä että mulle jos jollekkin piti sillä koen itseni vahvaksi enkä jää tuleen makamaan, vaan koitan tehdä sen minkä voin. Joku toinen olisi voinut vaipua jatkuvaan epätoivoon ja synkkyyteen. Mukautan asiat siten että pärjään arjessa joka on työni tällähetkellä, työ joka vaatii jokaisen rippeen itsestä ja ponnistelua että saa jonkin tärkeän asian tehtyä, sen että nauttii niistä hyvistä päivistä sekä ottaa ilon niistä pienistä.

En voi sanoa ettenkö olisi kaivannut sitä normaalia tylsää arkea joka oli, mutta se on mennyttä eikä sitä voi muuttaa. Ainoa mitä haluan on oikeutta, oikeutta siihen mihin mulla on oikeus. En luovuta toivoa vaan taistelen sen vaikka viimesillä voimilla.  Ei ole mitään mitä menettää enää oikeastaan joten taistelen viimeiseen asti.

Rakastin työtäni ihan oikeasti jopa, nautin siitä vaikka välillä hermot olikin koetuksella. Ne kiitoksen katseet jotka sai tai lempinimen jonka joku keksi päästään sai hyvälle tuulelle, tai se kun oli jokin oma juttu jonkun kanssa jota muut ei voineet edes ymmärtää ainoastaan minä ja asiakas. Vilpitön anteeksipyyntö ja halaus perään krunasi aikaisemman kiukun asiakkaalta, sitä kaipaan.

Mutta nyt on uusia aika, uusi aika katsoa itseä ja pohtia miten selvitä kaikesta parhalla tavalla. Siten että se tuntuu itsestä hyvältä ja sellaiselta miten sen haluaa menevän. Olen todella kiitollinen että olen saanut parhaat fyssarit jotka tukee toimintakykyä, lääkärin joka tietää paremmin kuin minä mikä mulle on parasta, itse kun vähättelen kaiken mutta hän osaa palauttaa todellisuuteen 😂,samoin avustaja joka aina valmis auttamaan sekä perhe joka ei koskaan unohda ja auttavat siinä missä voivat.

Todettakoon että näin vammautuneenakin elämä voi olla ihan mukavaa kunhan katsoo eteenpäin ja pitää edes joskus positivisen asenteen, vaikka kaikilla on niitä huonoja päiviä kun vain kaikki kiukuttaa, ärsyttää, itkettää, harmitta sekä tuntuu ettei mikään ole hyvin.

Ai niin eiliseen päivään mahtui jotain aivan ihanaa. Hain kaupungilta saattajakorttia viikko sitten, ja tänään se tipahti postin mukana. Voi miten tuosta pienestä sinisestä kortista tulikaan iloiseksi. Korttia vähän rajattu ettei nimi tule julki ainakaan vielä. Vaikka jokainen teksti kestää päivänvalon, mutta jotenkin on vielä sellainen olo ettei aika ole tulla esiin.