Ajatelmia, purkausta sekä kaikkea siltä väliltä

Viime päivät on mennyt miettiessä työpaikan "kannustavaa" asennetta tilanteeseen. Lainaus merkeissä siksi sillä se on kaikkea muuta. Olen kertonut esimiehelle että minut saa sanoa kyllä irti ja hyväksyn sen sillä ei tässä muutakaan voi. Rakas työpaikkani johon olen ollut lojaali tähän asti alkaa aavistuksen verran rakoilla.  Ovat keksineet että mitä jos arvioitaisiin työterveyshuollossa jos menisin kuntouttavaan työhön🤔. En todella tiedä miten tuo olisi mahdollista sillä ehdoton kielto on tehdä työtä ja nyt on rajoitettu muutoinkin kaikki ylimääräinen ettei satu kaatumisia ja sen johdosta pahenemista oireissa nopeammin. Tämän takia myönnettiin avustaja jonka kanssa tehdä ostokset ja käydä hyvänä päivänä elokuvissa.  No perjantaina työterveydestä soitettiin että PITÄÄ varata käynti aika. Kysyin monesti että miksi mitä se hyödyttää ja vastaus ei koskaan tullut. No ilmoitin että en lähde juoksemaan monissa paikoissa sillä olen jo hoidossa erikoissairaanhoidon puolella ja sielläkin kahdessa eri yksikössä. Jaksoi hoitaja tivata jonkin aikaan kunnes heltyi ja ilmoitti että ehdottamani puhelin aika varataan sitten. Mulle on tehty monet arvioinnit ja mikään niistä ei näytä valloisalta vaan yritetään pitkittää mahdollisimman pitkään pyörätuoliin joutumista ja ja sitä että olisin toisten autettavana 24/7, sillä nyt pärjään avustajalla, perheen avulla sekä hoidolla jota saan ja myöskin kaupungin antamilla muilla apukeinnoilla. Joudun nyt jo turvautumaan toisiin sekä pahempana päivänä syömään hienoa ruokaa jos siis pystyy edes sitä sekä juomaan nokkamukista etten vedä henkeeni juomia sillä nieleminen vaikeaa tuolloin.  Odotan siis osittain mielenkiinnolla mutta myös kauhulla tiistaista puhelua sillä kyseinen työpaikka lääkäri ei ole fiksuimmasta päästä valitettavasti sekä antaa ristiriitaisia neuvoja kehoittamalla lopettamaan lääkityksen sekä vain zemppaamaan. Tätä ihmetteli neurologi ja totesi hyvin että ilmeisesti hänellä (neurologilla) ei olekkaan tarpeeksi koulutusta eikä kokemusta asioista vaan työterveys lääkärillä sitä on enemmän sekä työterveyslääkäri pystyy kumomaan hänen määräykset ja ohjeistukset.  Onneksi en ole menettänyt järkeä (ainakaam kokonaan) vaan tajusin kysyä liitolta mitä teen, olenko velvoitettu menemään työterveyteen käynneille ym.. ja sain vastaukseksi että ei, en ole velvoitettu firma voi sanoa irti ilman että menen ja olen kantani ilmoittanut että sen hyväksyn. Kertaakaan työpaikalta ei ole esimies kysynyt miten  voit, mitä kuuluu tms. Kun sinne soittanut niin saanut osittain halveksivan vastauksen "tuo sitten sairasloma todistus tai onko nyt jotain muuta muka selvinnyt". Olen itse ollut joka kerta asiallinen ja puhunut vain hyvää firmasta sekä yksiköstä muille jos siis tullut puheeksi.  Mutta en tiedä haluanko enää puhua vain sitä hyvää, sillä itseä kuin monia muita kohdeltu todella "vittumaisesti".

Olen itse todella kypsä omaan tilanteeseen, en kestä että joudun olemaan avun varassa. Olen tottunut pärjäämään ja olemaan vahva. Vahva toki olen edelleen ja yritän pärjätä. Yritän huijata itseä että kaikki on hyvin vaikka muut sanoo toista. Mutta luojan kiitos en ole masentunut tilanteesta en edes huonoina päivinä. Silloin pohdin vain että mitä muut ajattelee kun perun sovitun menon tms. Joten tällainen asenne työpaikalta sekä työterveyshuollosta saa epätoivon, vihan, pettymyksen sekä epäoikeudenmukaisen tunteen aikaan. Ilmeisesti en ole tarpeeksi loskaa niskaan saanut sillä sitä pitää vielä vähän lisää heittää, otan sen toki vastaan. Mutta loputtomasti ei vahvakaan ihminen jaksa vaan se seinä tulee joskus vastaan.

Johtopäätös on siis se älä ikinä loukkaannu töissä sillä silloin sua voidaan kohdella miten vain. (Tietenkin loukkaannuin tarkoituksella ja vielä siten että kärsin siitä loppu elämän sehän on se mitä tavoitella). Valitettavasti tämä piti huomata kantapään kautta.

Pahoittelen suuren purkauksen käsittelevää tekstiä mutta joskus ne asiat on hyvä päästää ilmaan ja mikä onkaan paras keino kun kirjoittaa asiat. Voisin toki vain päiväkirjaa kirjoittaa jota kukaan ei näkisi, mutta voihan jostain tekstistä olla jollekkin hyötyä tai saada vinkkejä johonkin. Sekä olen aina ollut huono kirjoittamaan niin tämä blogi jotenkin lisää innostusta kirjoittamiseen jolloin asiat ei ihan jää vain omaan päähän.🙂🙂🙂

Yritän ensikerraksi tehdä jonkun vähän mukavamman postauksen sillä kyllähän aiheita löytyy kuitenkin😊