Onnellisuus mistä se tulee?

Tässä pohtinut että loppu peleissä olen ihan onnellinen ja tyytyväinen itseeni.  Mutta mistä tuo onnellisuus tulee?  Sitä harvoin ajattelee asioita syvällisemmin, sillä ne ovat aina itsestään selviä.

Sitä on katto päänpäällä, rakastava perhe, ystävät, rakas kummipoika  sekä karvaiset "lapset". Oikeasti näillä pääsee jo pitkälle.  Ilman rakastavia ihmisiä ympärillä olisi todella tyhjä olo, ainakim omasta mielestä. Vaikka viihdyn oikein hyvin omassa seurassa näiden eläinten kanssa niin silti sitä kaipaa ihan oikeaa seuraa välillä, ja onneksi sitä löytyy. Joskus mietin että olisi ihanaa jos olisi vakiintunut suhde, lapsia ja sitä rataa. Olen kuitennin tässä miettinyt että oikeastaan en niitä kaipaa. Ensinnäkin en jaksa yhtäkään suhdetta kuukautta pitempään vaan kyllästyn nopeasti ns. alkuhuuman jälkeen ja lapset no oikeastaan en omia kaipaa ainakaan tällä hetkellä. Saan kummipojan kanssa viettää aikaa niin paljon kuin haluan ja olen hänen kehitystä saanut seurata synnytyksestä asti. Reilun vuoden on tuo rakas pikku herra ollut maailmassa ja voin todeta että hän on mailman ihanin lapsi. Oikeasti olen todella helpottunut ettei ole omia lapsia sillä itsensä hoitamisessakin on työtä ja jos pitäisi vielä lapsista huolehtia niin voin todeta että siitä ei tulisi mitään. Oikeasti olen tästä hyvin onnellinen sillä miten voisin kantaa vastuun lapsesta jos en pysty toisinaan edes liikkumaan pedistä. Näissä kahdessa karvaisessa lapsessa on tarpeeksi.  Heistä kuitenkin pitää huolehtia 24/7 ja voin todeta että nuo on paljon helpompi saada hoitoon jos tilanne niin vaatii, enkä kanna siitä edes huonoa omaatuntoa. Äitini hoitaa valtavan hyvin heidät, oikeasti toinen vain hoidossa ollut sillä en raaski antaa pienintä hoitoon 😂.

Mitä nämä karvaiset lapset sitten on. No he ovat marsu poika ja hamsteri tyttö. Miten kahdesta pienestä voikin olla iloa mutta myös murhetta ja toisinaan hermoja rakastavia piirteitä. Ilmeisesti kumpikin on hemmoteltu pilalle sillä omissa häkeissään kumpikin kerjää huomionsa vurom perään.

 Nyt ettei keneltäkään tule sanomista niin miksi yksi marsu kun ovat lauma eläimiä.  Tähän syynä se että tämä itsepäinen kaveri ei siedä lajitoveria 10m säteellä. Sitä koitettiin mutta oli käydä niin että tämä herra olisi raadellut kaverin.  Koikeiltiin myös eri häkissä lähellä mutta herralla kesti tästä toipua liki viikko sekä lopetti syömisen ja ulisi vain. Tulin siihen tulokseen eläinlääkärin kanssa että tätä kaveria ei voi laittaa lähellekkään muita.  Ihmisiä kyllä rakastaa, tain no vain muutamaa 😂.
 Tällä kaverilla myös pienoisia ongelmia mm. Juomisen kanssa joten häntä täytyy juottaa muutaman kerran päivässä ruiskun kanssa. On niis jo 2 vuotias mutta ei vain oppinut koskaan juomaan joten avustettava siinä. On myös todella kiinni munssa joten jos toisen syliin menee alkaa pälyily ja uikutus missä mamma on, tiedä sitten onko se niin hyvä asia.
Ihmeen kaupalla hyväksyi tämän hamsteri neidin tosin häkit peitetty sivuilta siten ettei kumpikaan näe toistaan.  Näistä on siis loppupeleissä paljon iloa.

Loppupäätelmä: onnellisuus on siis pieniä arkisia asioita. Siihen ei tarvita valtavia ja mullistavia juttuja, vaan ne elämäm hyvät asiat luo sen. 💙💙

Neito odottaa ruokaansa

Herra nauttii läheisyydestä