Kuulumisia muuton keskeltä

Vielä ei ole muutettu. Hieman vajaa  viikko olisi muuttoon joten, vähiin käy päivät. Nyt on kuitenkin lähes kaikki saatu pakattua, pientä hienosäätöä vaille valmis siis olisi hommat.

Marraskuun lopulla oli myös vuotinen kontrolli aivovammapolilla. Mitään uutta, siis sellaista mikä ei tiedossa olisi ollut ei siellä tullut tietoon. Ainoastaan se että nyt samat asiat sanoi kasvotusten neurologi. Mitkään testit ei onnistunut enää seisaaltaan, vaan kaikki piti lähestulkoon istuma asennossa suorittaa. Eivätkä siinäkään tahtoneet onnistua. Huolissaan oli siis siitä että oli niin paljon huonontunut tasapaino ym oireet. Sairauslomaa kirjoitettiin jälleen vuodeksi eteenpäin samoin kelataksi oikeus todistus. Nämä vuodeksi siksi kun haluaa kontrolloida tarkkaan miten nopeasti tilanne menee huonompaan mutta myöskin vakuutusyhtiön kannalta sillä jos sieltä tulisi jossain kohti myönteinen päätös, ei näitä todistuksia tarvittaisi enää. Silloin he maksaisivat kaiken. Joten toivotaan että sieltä suunnalta jotain tulisi. Neurologi kuitenkin joka kerta kysyy miten heidän kanssaan asiat etenee, myöskin pitkin vuotta kysyy asioiden etenemistä. Fysioterpaiaan laitettiin myös uusi maksusitoomus. Paikka vain vaihtuu sillä oma terpautti vaihtaa muualle ja seuraan häntä sinne. Siinä oli neurologi samaa mieltä, että ehdottomasti siiretään samaan paikkaan ettei vaihdu jälleen toiseen. Yhden lääkityksen annosta lisättiin, jos sillä saataisiin kramppeja vähän vähemmelle sekä herätessä olevaa jäykkyyttä joka estää kokonaan liikkumasta ennen lääkkeen ottoa. Pää siis menee nukkuessa väärään asentoon joka aiheuttaa tämän ettei herätessä pysty kunnolla liikkumaan mihinkään suuntaan. 

Siitä oli kuitenkin tyytyväinen että nyt muutan inva asuntoon. Tästä oli iso maininta potilaskertomuksessa. Kauhisteli tosin sitä että miten voin vieläkin asua tässä asunnossa johon ei hissiä mene, sillä on äärettömän vaarallista. No se on tullut huomattua nyt, sillä sen verran monta kertaa lennetty rapuista alas. Kehoitettiin myös olemaan kaatumatta, se tosin on helpommin sanottu kuin tehty. En kuitenkaan kaatuile ihan harraste mielessä vaan yritän nimenomaan välttämään kaatumista. Vahinkoja vain käy kun kompastelee, horjahtaa taikka lentää. Näille ei siis mahda vain mitään.

Väsyminen on ollut nyt läsnä myös, samoin todella kivuliaita päiviä. Tämä on osaltaan vaikeuttanut pakkaamista omalta osalta, sillä voimia ei tahtoisi millään olla edes puolikkaan laatikon täyttöön. Olenhan kuitenkin laatikoita pakannut pian kahden kuukauden ajan. Normaalisti ihminen hoitaa pakkaamisen muutamassa viikossa. Itse joudun siihen käyttämään muutaman kuukauden, paljon apuja ja silti se syö kaikki voimat.
Perhe on toki ollut todella suureksi avuksi samoin muutama ystävä ilman heitä en olisi enää edes tällaisessa kunnossa mitä nyt olen. Veli on käynyt pakkamassa täällä, sekä viemässä roskiin meneviä roskiin. Mutta silti itselle jäänyt toki hommaa enemmän kuin oikeasti pystyisi tekemään. Jostain kuitenkin olen saanut revittyä ne pienet hetket, ja yksi pieni asia kerrallaan tehnyt olisi siihen sitten ollut voimia tai ei. Toisinaan tekisi mieli kiukutella kaikille kaikesta, ihan siis turhanpäiväsestäkin. Vain siksi kun itse on niin poikki ettei tahdo pysyä tolpillaan. Mutta onneksi olen pystynyt skarppaamaan etten pahemmin ole kiukutellut tai haastanut riitaa kenenkään kanssa. Joinakin päivinä saatan nukahtaa ihan mihin asentoon vain, olin sitten istumassa tai puhelinta selaamassa. Niin koville oikeasti nyt vetää. Toisinaan taas menee toiseen ääripäähän etten saa ollenkaan nukuttua, eli aivot käy niin kieroksilla. Tällöin nukkuminen on täysin mahdotonta kun sitä on mukamas pirteä, vaikkei jaksa tehdä yhtään mitään. No onneksi tämä on pian ohi. Sitten saa hengähtää. Eikä onneksi ole mikään kiire purkaa yhtäkään laatikkoa.  Sitä voi purkaa laatikoita vaikka sitä tahtia kun tarvitsee niistä tavaraa vasta, tai sitten kun on oikeasti ensin levännyt kunnolla voi alkaa miettimään kaikkea muuta.

Tähän aikaan siis ei ole paljoa muuta mahtunut kuin pakkaamista sekä nämä normaalit käynnit aivovammapolilla sekä fyssarissa. Pian onneksi saa hengähtää, eikä tarvitse miettiä muuttoa, eikä oikeastaan yhtään mitään. Olen siis elossa vielä. Lopen uupunut tosin tähän muuttoon ja olisin valmis heittämään hanskat tiskiin monta kertaa jo. Mutta sinnittelen tämän vajaan viikon, jonka jälkeen saan levätä, oikeasti.

70 laatikkoa pakattu sekä muutama säkki. Kaikki alkaa siis olla kasassa. Olipahan urakka, mutta siitä selvittiin.