Odotettu puhelu tuli oikeusavustajalta. Päätös joka ratkaisee kaiken tähän astisen taistelun on saapunut korkeimmasta oikeudesta. Tämän eräinen taistelu sai ainakin päätöksen mutta millaisen?

 Tässä on eletty jänniä aikoja. Sain viimeviikolla puhelun oikeusavustajalta koskien valituslupa hakemusta korkeimpaan oikeuteen. Tämän äänestä ei voinut arvailla oliko asia mennyt läpi vaiko ei. Puhelukin alkoi vain sillä että lähettää päätöksen minulle, mutta miten haluan toimitettavan minun sinne toimittamani asiakirja mapin kun tätä ei kannata postittaa. Tämän kohdalla sovimme että haemme sen sieltä toimistosta lähipäivinä.

 No varovasti kysyin tältä että mikä mahtoi olla päätös, jos voisi sen kertoa nyt näin alustavasti. Lyhyesti sanottuna valituslupaa ei myönnetä. Joten tämä homma oli tässä. Sain maanantaina 22.6 postissa tuon päätöksen kotiini, jossa nyt paljoa ei tekstiä ollut. Ainoastaan ettei korkein oikeus vakuutusoikeuden päätöstä. Muita perusteluita ei ollut. Joten lyhyt ja ytimekäs päätös.

Kuvasta peitetty ainoastaan numerot sekä koko nimeni. Muutoin ei ole peitetty mitään. Joten todella lyhyeksi jäi tämä päätös.

 Tässä kohdin kahden neurologin toteama vamma, joka johtuu työtapaturmasta. Laajat tutkimukset, fysioterapeutin arviot, oikeastaan kaikki mitä on voitu tehdä lakaistiin maton alle. Kaikelta vedettiin pohja irti sekä matto jalkojen alta. Samalla aliarvoitiin lääkäreiden sekä muiden ammattilaisten työtä. Nämä kaksi neurologia ovat vielä täysin tuntemattomat toisilleen, samoin tämä kolmas yleislääkäri joka nyt teki tämän lausunnon on täysin irrallaan näistä kahdesta. Silti jokainen heistä saa samat vastaukset lukematta ainoatakaan kanta merkintää ensin. Mehiläisen neurologilla on tapana ensin jutella jonka jälkeen tutkii/ tekee nämä omat juttunsa. Tässä kohti alkaa miettimään jo mikä on vialla tai onko mikään, puhuen kaiken ääneen sekä tehden samalla muistinpanoja paperille. Lopuksi hiljentyy hetkeksi tämänkin ilmoittaen ja saattaa lukaista viimeisimmän tekstin polilta sekä fyssarin palautteita (fyssarin palautteet yleensä haluaa lukea automaattisesti ). Joten jokainen vielä tutkii ja tekee omat havainnot itse, ei sitä muuten jokaisella vastaanotolla kuluisi yli tuntia melkein puolitoista tuntia kerrallaan. Joten tämä päätös on myös loukkaus sitä työtä kohtaan mitä on nämä lääkärit sekä muut ammattilaiset tehneet, ovat todella antaneet kaikkensa ja antavat edelleen jotta itsellä olisi edes vähän helpompi olla mutta heidät kyseenalaistetaan. Ymmärtäisi jos yhden mutta että jokaisen. Eivät kuitenkaan kiellä etteikö vammaa olisi tms. Kieltävät vain sen ettei ole työtapaturmassa aiheutunut. Mutta eivät suostu kertomaan missä olisi vamma tullut.

 Joka tapauksessa kun sain tietää tuon päätöksen sekä kun sain tuon päätöksen postissa tuli sellainen olo että tässäkö tämä sitten oli. Usean vuoden taistelu joka ei johtanut mihinkään. Eikö oikeutta siis tosiaan ole, vaan sitä jää yksin kun vammautuu vakavasti työssä. Työssä jossa ei pitäisi vammautua vaan josta tullaan kotiin ja johon mennään taas uudestaan kun seuraava vuoro alkaa. Sen sijaan että miettisin tuota mietin miten jaksan pysyä hetken vielä hereillä, miten jaksaisin tehdä jonkin pienen asian loppuun saakka, harmittelen kun en jaksa tavata ystäviä sillä tämä vaatii niin paljon resursseja itseltä tai kun kivut vaatii veronsa eikä pysty pahempana hetkenä liikahtamaankaan ( sekä paljon muuta ). Asiasta ei myöskään ota mitään vastuuta työpaikka, olen edelleen ”työntekijänä" eivät siis ole sanoneet irti jostain kummasta syystä mutta mitään yhteyttä ei ole pidetty puolentoista vuoteen. Silloinkin itse laitoin viestiä kysyäkseni meinaavatko sanoa irti työsuhteeni jotta asiaan osaisi varautua joka siis itselle ihan ok asia, sillä turhaan se nimi nyt siellä listassa pyörii. Saisi joku siitä vakituisen paikan itselleen myös. Tuolloin sain todella epämääräisen ja epäasiallisen viestin, ilmeisesti kuviteltiin ettei viestejä lue kukaan muu kuin minä. Valitettavasti näin ei ollut sillä kaikki viestit meni myös äidille joka tarvittaessa selittää mitä missäkin tarkoitetaan. Mutta tukea heidän puolelta ei valitettavasti ole tullut. Käsketty on kyllä olla hiljaa tapahtumista, tämä sanottu aivan suoraan. Kiellettiin myös kertomasta ulkopuolisille ko. tapahtumista kunnes sain tietää ettei minun tarvitse hiljaa olla, tämä oli ainoastaan jokin oma keksitty juttu esimieheltä. Olin jopa paniikissa kun äiti kertoi tapahtumista jollekin alussa kun en itsekkään saanut niitä kertoa. Kiitollinen olen siitä että varsinkin yksi vanha työkaveri on pysynyt hyvänä ystävänä koko tämän ajan, vaikkei itsekkään ole enää ko. paikassa töissä ollut aikoihin. On ainakin joku joka ymmärtää tuntemukset, sillä molemmilla on suhteellisen samanlaiset fiilikset.

 Mitä sitten jatkossa kun tämä taistelu nyt kerran on käyty tavallaan loppuun. No nyt on mahdollista aloittaa tavallaan alusta sillä on tilanne on muuttunut sekä diagnoosit on varmentuneet/tarkentuneet. Myös se että tilanne on mennyt huonompaan suuntaan antaa mahdollisuuden aloittaa alusta pelkästään. Eli siitä pisteestä A, eli vakuutusyhtiö tasolta. Vakuutusyhtiöön lähti terveyskeskus omalääkäriltä B lausunto sillä hän halusi sen sinne lähettää. Eli tavallaan juttu on jo avattu uudelleen hänen toimesta. Nyt odotetaan mitä laittavat sieltä vastapostilla tulemaan ja sen mukaan vähän kaiketi edetään. Mutta ilmeisesti hommaa ei kannata vielä luovuttaa ainakaan mitä on uskomista mehiläisen neurologiin sekä tähän terveyskeskus omalääkäriin. Siksi ilmeisesti lähetti omatoimisesti sen lausunnonkin fenniaan. Onhan sitä ihmiset taistelleet useita vuosia ennen kuin ovat mitään voittaneet ja useita kierroksia menneet, joten vaikka tämä päätös harmittaakin todella paljon niin lähdetään toiselle kierrokselle. Toisaalta korkeinoikeus hyväksyy ilmeisesti n. 0.2- 0.3% valituslupa hakemuksista, joten olisi ehkä suurta ihmettä myös osittain tarvittu. Ennemmin se vika on siellä vakuutusoikeuden päässä.

 Joten niellään tämä karvas tappio, mutta otetaan se silti etuna. Varsinkin seuraavaa kierrosta ajatellen. Sitä on paljon fiksumpi ( tai en minä ole, mutta valitusten sekä vasteiden tekijä on). Kyllä kaikki vielä joskus kääntyy hyväksi. Meni siihen sitten 3 vuotta, 6 vuotta taikka mitä hyvänsä. Ainakin toivossa on hyvä elää, vaikka sitä onkin hieman pessimisti mutta jaksaa paremmin kun ajattelee asian tällä tavoin.

 Nyt jään odottamaan kelan päätöstä kuntoutuksesta joka pitäisi tulla joidenkin viikkojen päästä sekä odotan jälleen uutta päätöstä eläkeyhtiöltä, jos nyt viimein olisivat muuttaneet mielensä uuden lausunnon kanssa