Tästä se kaikki alkoi

Tästä kaikki alkoi

Kaikki alkoi 31.10.2016. Heräsin töihin normaalsiti ja luulin sen olevan tavallinen iltavuoro muiden joukossa. Pakkasin eväät ja lähdin bussilla töihin.  Tuli päivällisaika mutta sitten tapahtui jotain joka toki töissä oli arkipäivää... Haastava tilanne jossa piti rauhoitella asiakasta. 

Menin muiden avuksi ja avustin tapani mukaan mutta jotain siinä tapahtui ja toiselta lipesi ote ja sain potkun ohimoon. 

Muistikuvat päivästä loppuu tuohon päivällis aikaan ja itse tapahtuma on muiden kertomana. Jotenkin olen itse soittanut työterveys päivystykseen ja sinne vielä taksilla itse mennyt. 

Illalla lähetetty lääkärikeskusksesta yliopistollisen sairaalan päivystykseen ambulanssilla päävamma epäillyn vuoksi. Kirjauksista lukien on tutkittu yhtä sun toista ja todettu siinä vaiheessa pään vamma jossa lopulta oli yli 12h muisti aukko joka ei koskaan palannut. 

Aamulla klo 6 kieppeillä aloinkin jo muistaa missä olin vaikka edellisen illan tapahtumat tiessään. Sain luvan kotiin lähteä ja annettiin muutama päivä sairauslomaa josta alkoi koko rumba. 

Varsinainen rumba alkaa

Luonnollisesti menin työterveyteen jossa määrättiin lisää sairauslomaa ja muutamien käyntien jälkeen laitettiin lähete aivovammapolille. 

Tuli vihdoin sinne aika. Ja selvisi että vamma ei olekkaan pieni vaan laajempi. Määrättiin tutkimuksiin ja kuvauksiin josista selvisi vakava niskan retkahdusvamma sekä aivovamma.

Palasin töihin 24.12.16

 Olin sairauslommala 24.12.2016 asti kun puoli väkisin töihin halusin vaikka kivut eivät olleet hallinnassa.

 Yritin työni tehdä ja nukkua vapaa ajat. Kesällä 2017 neurologi yritti saada sairauslommalle mutta tyhmän urheana kerroin että pärjään kyllä, vaikka arki oli helvettiä. ( pahoittelen vahvaa sanavalintaa)

 Tuli neuropsykologinen tutkimus jossa pohdittiin että jaksanko ja pystynkö oikeasti käymään töissä. Jälleen sanoin että pystyn, vaikka todellisuudessa en olisi pystynyt. Lausuntoon kirjoitti kuitenkin että "toimintakyky rajoittunut, mutta kokee pystyvänsä työhön. Jatkossa mietittävä työstä pois jääntiä." Joten hänen mielestä jo tuolloin en ollut työ kuntoinen, mutta intin itseni vain töihin.

Jäin sairauslomalle, lopulliselle sellaiselle

Syyskuun lopulla 2017 otin itse yhteyttä aivovammapolille ja kerroin että kivut ovat sietämättömiä. Sainkin samalle viikolle soittoajan lääkärille. 

Tuli päivä kun neurologi soitti kerroin ongelman ja siltä seisomalta ilmoitti että nyt on pakko jäädä pois töistä. Itkua pidätellen hyväksyin asian ja lähdin hakemaan sairaalalta sairausloma lappua joka oli kirjoitettu marraskuun loppuun. 

Tuli kontrolli aika jossa todettiin heti että oireet pahentuneet ja että pakko jatkaa sairauslomaa jatkettiin maaliskuuhun asti. Jouluviikolla makasin päivystyksessä 4 kertaa todella kovissa kivuissa toivoen että jokin lääke auttaisi. 

Viikko sitten oli jälleen kontrolli käynti. Mikään ei ole muuttunut alaspäin mennään ja lujaa. Tasapaino mitätön, kivut todella kovat, puhe puuroutuu väsytessä, univaikeudet vaikeat, keskittyminen todella huonoa ja muisti pätkii todella paljon (unohdan salasanat, sovitut asiat, jopa syödä unohdan huonoina päivinä, ym). 

Sairauslomaa jatkettiin siis jälleen nyt pidemmälle joulukuu 2018 loppuun. Määrättiin lisää tutkimuksia sillä heräsi epäily että aivorungossa on jotain vialla. 

Käyn viikottain fysioterapiassa retkahdusvamman vuoksi joka onneksi auttaa jonkin verran. 

Taistelu vakuutusyhtiön kanssa alkaa

Vakuutusyhtiö lopetti korvausten maksamisen marraskuun viimeinen päivä 2017 josta nyt taistellaan että saisin työtapaturmasta johtuvaan vammaan korvauksia. Tässä vaiheessa on pakko kiittää kelaa joka auliisti maksaa korotettua sairaspäivä rahaa sekä vammaistukea ja jotka uskovat neurologin sanaa toisin kuin vakuutus yhtiö joka koittaa etsiä vamman syytä muualta/muista syistä. 

Isku joka muutti kokonaan elämän suunnan

Näin 27 vuotiaana ei uskonut että yksi isku voi muuttaa loppu elämän. Työkyvyttömyyseläke paperit lähtevät vetämään kesäkuussa, kun sairauspäiväraha päivät täyttyvät. 

Valmistuin toiseen ammattiin 2015 lopussa ja ehtisin pätevänä tekemään tätä työtä vain reilun vuoden verran, vaikka olen yli 8 vuotta alalla ollut. 

Loisteliaaksi lopuksi haluan kertoa

Blogissa on tarkoitus kirjoittaa mietteitä ja miten mikäkin edistyy. Samalla tämä on itselle pieni purkautuminen/ avautumimen/ käsitteleminen vakavasta asiasta. Täsä ei varmasti ollut kaikkea tapahtuneesta mutta pähkinän kuoressa tähän astinen prosessi.

Sitä on ajan saatossa muuttunut.
vasemmanpuoleinen kuva
hieman ennen tapaturmaa,
sekä oikean puoleinen 8/19.