Harmitus joka purkautui, sekä lopussa vähän muutakin.

Itsellä ei ole ollut varsinaista harmitusta tapaturmasta johtuen aikoihin. Siis sellasta että olisin ollut harmissani tilanteesta, ja pohtinut tapahtunutta siltä kantila ettö saanut aikaseksi kunnon harmituksen. No edellispäivä tällainen sitten tuli, kaikki tunteet nousi pintaan ja oikeasti harmitti kaikki. Sitä mietti että miksi minä, miksen muista asioita, mitä jos en pärjää itekseni, ym. Kaikki siis lähti siitä kun olin jälleen unohtanut tärkeän asian. Tämä siis laukasi tämän kaiken. Tuli myös vakuutusyhtiötä kohtaan epäoikeudenmukainen olo, miksi he kiistää kaiken  vaikka monta lausuntoa sekä tutkimus tulosta puhuu puhuu puhuu puolesta. Tämä siis on silkkaa vääryyttää. Ihmiset jotka ei ole koskaan nähny päättää moista mikä ei pidä edes paikkansa. No purkauduin kaikesta viestillä äidille ja kas kummaa se helpotti.  Pieni vuodatus keskellä yötä auttoi että sai sanoa ajatukset pois mielestä auttoi oikeasti. En tarvinnut siihen edes vastausta, riitti vain se että tiesin jonkun lukevan sen. Avaudun todella harvalle ihmiselle asioista kongretisesti joten äiti joutuu olemaan näiden avautumisien kohteena. Hän onneksi tietää että en odota ihme vastauksia niihin, vaan riittää että lukee ne. Kiitos hänelle siis siitä.

Tässä oli nyt pari huonompaa päivää jälleen. Joten levon kannalta mennyt.  Tänään kuitenkin päästy käymään kaupassa joka virkisti mieltä. Huomenna olisi porukoilla hieman jalkahoitoa, jos saisi jalat kuntoon.  Tämä onneksi vasta päivällä joten saa levätä ensin rauhassa.

Uuden lääkkeen kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Varsinkin nyt kun on muistanut syödä sen kanssa jotain, niin on vältytty suuremmilta pahoinvoinnelta. Edelleen toki tekee hieman huonoa olo mutta ei niin kamalaa kuin viimeksi, ja nyt menee ohi nopeasti. Joten sitä varmasti jatketaan nyt myös kesäkuun lopussakin.

Nyt kun on lämmintä niin meillä on kissan kanssa uusi harrastus. Pyrimme joka viikko käymään hänen kanssaan ulkona n. 30minuutin kävelyllä. Hän toki viihtyisi pidempään mutta itse en jaksa kuin tuon verran kerralla joten riittää meille kummallekkin. Menomatkalla hän istuu kyydissä, hänellä siis omat rattaat jotka eläimille ihan tehty. Samalla nuo auttaa itseä pysymään pysyyssä. Takaisintulomatkalla kävelee hän reippaasti hihnassa kotiin, joten pääsee hänkin kävelemään. Hänen valitsemat reitit vain ei aina ole ihan yhtä omieni joten joudumme keskustelemaan siitä minkä reitin valitsemme. Nyt teimme kompromissin ja menimme nurmikonpoikki mutta emme pusikon ja läpi vaikka kovin olisi tahtonut.