Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Takapakkia oireistossa, silti täytyy jaksaa ja iloita siitä mitä on

Olipa tänään sitten neurologin ylimääräinen soittoaika. Aika joka siis pitikin olla kun kesäkuun lopulla polille yhteyttä otin tilanteen vaikeutumisen vuoksi. No oma neurologi sitten soitti sovitusti. Eipä tuo nyt ollut mitään kaunista ja sellaista kuultavaa mitä ehkä haluaa oikeasti kuulla. Mutta koska tilanne on mikä on ei tuo oikeastaan enää hetkauttanut, sitä vain mukautuu siihen mikä tuleman pitää. Oireisto sekä tilanne mennyt siis huonompaa  suuntaan, eikä tälle nyt ilmeisesti voida edes tehdä mitään. Kaatuilu pahentaa joka kerta tilannetta kun pää heilahtaa, joten jokaisesta kaatumisesta on odotettavissa huononemista. Se että vintti menee pimeäksi ja tajuaa vasta kaatumisen jälkeen tapahtuneen johtunee mitä ilmeisemmin siitä että pääkoppa ei rekisteröi enää kaikkea, eikä tule rekisteröimään. Joten siinä tavallaan tulee muistiaukko vaikka ei lyö päätä. Mahdollista toki on että olen lyönyt pääni josta johtuu myös tuo muistiaukko, mutta koska asennot viittaa siihen ettei päätä olisi lyöty niin on epätodennäköistä että olisi kolahtanut.
Joten tänään otettiin sitten kaupungin Vammaispalveluihin yhteyttä pyytäen lisä tunteja avustajalle.  Niitä kun on nyt 10h/kk jotka ei riitä ja neurologi oli sitä mieltä myös nyt tarvitaan apua enemmän niin pyydettiin lisää tunteja. Kovin oli jälleen myös huolissaan mistä tulee toimeen tulo joten kerroin mistä saan mitäkin sekä sen että kela myönsi vihdoinkin korotetun vammaistuen. Joten näillä pärjää kyllä. Hän määräsi myös tai oikeastaan uusi baklofen reseptin jolla yritetään helpottaa nykimisiä sekä lihas kouristuksia. Kesäkuun lopusta toki tuo on jo mennyt joten on jonkin verran auttanut siksi sitä jatkettiin. Nyt vain uusittiin reseptit marraskuulle asti että riittää sinne asti. Kaikin puolin hyvä ainakin tietää mikä on homman nimi.
Elämä kuitenkin jatkuu ja elämässä on paljon hyvää myös. Joskus ne vain pitää löytää. Myös pimeyden jälkeen tulee aina valo joten ei auta jäädä märehtimään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )