Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Ei niin taidokas kaatuminen

Se kävi jälleen siis hieman suurempi kaatuminen. Aamulla piti vessaan mennä kun tasapaino lähti totaallisesti. Lensin suoraan Erkin siis marsun aitauksesta sisään. Erkki oli tyytyväisenä nukkumassa omassa pedissään kun päätin ryminällä mennä aitojen läpi. Herra tajusi tilanteen ja pinkaisi toiseen päähän nopeasti joten hän välttyi kaikelta vahingolta. Aitaus sensijaan ei selvinnyt vahigoitta enkä ihan minäkään. Vaikka suurempia vahinkoja en saanut niin muistoksi tästä tuli muutama mustelma, muutama naarmu sekä kylki aristaa.  Nämä onneksi paranee nopeasti ajankanssa. Aitauksen saa myös korjattua sillä siihen on varaosia reilusti jäljellä, joten taittuneet taikakuution palat pystyi vaihtamaan uusiin. Erkki herraa myös lepytely tapauksen johdosta sillä osoitti mieltä tovin jos toisen. Onneksi persilja pelastaa aina, tilanteelta kuin tilanteelta. Kaaos oli kuitenkin järkyttävä sillä aitauksen päällä oli taso jossa oli tarvikkeita ym. Nämä kaikki luonnollisesti lensi ympärinsä. Sitä siis pääsi siivoamaan heti aamutuimaan, ennenkuin oli silmät kunnolla edes auki.  Tämän jälkeen onneksi pääsi takaisin peitonalle nukkumaan. Hieman oli pöllähtänyt olo puoliksi aitauksessa röhnöttäen ja miettien mitä siellä teen, mutta ei auttanut kuin nousta ylös. Äiti jo mietti että olisiko tullut joku pieni tik oire tai tajunnan hämärtyminen kun en kerta tajunnut heti miksi siellä lattialla olin. Tämä siia jäänee arvoitukseksi. Meinasi toki jalat lähteä vielä toisen kerran alta mutta se oli tietoisesti sain kuitenkin ovesta kiinni. Nämä lähellä piti tilanteet on arkipäivää joten niitä en jaksa enää edes noterata. Mutta tällasita isoa kaatumista ei ole nyt pitkään aikaan käynyt jossa olisi siis loukannut. Pienempiä kyllä mutta niissä ei ole sattunut mitään tai ovat olleet vain horjahduksia. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja säästyttiin kuitenkin isommilta vahingoilta.


Ei auttanut kuin siivota
jäljet. Tavarat lensi pitkin ja
poikin, joten sai kerätä niitä kasaan.
Aitaus meni myös uudelleen kasaukseen
kulmasta sekä yhdeltä sivulta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )