Herkkyys äänille sekä ärsykkeille jotka tulevat ulkopuolelta. Mitä tehdä kun näitä kuitenkin ympärillä jatkuvasti on, eikä pakoon pääse ei edes omassa kodissa. Miten ylipäätään elää tällaisessa ympäristössä jossa ärsykkeitä tulvii joka suunnasta mihin ikinä vain menee.

 Ääni herkkyys tai ennemminkin liika ärsykkeiden tulva, sillä tuo on tullut itselle jälkikäteen vamman seurauksena eikä synnynäisenä . Tuo asia joka on itselle tuttua työn puolesta mutta omalla kohdalla täysin vieras sekä tuntematon asia. Kuitenkin asia jonka kanssa olen joutunut elämään vammautumisesta asti ja joka korostuu koko aika lisää. Itsellä toki ei mene ”kuppi” nurin kovasta metelistä, vaan tuo aiheuttaa sen etten pysty keskittymään mihinkään enkä oikeastaan edes puhumaan nykyään. Jään siis keskittymään muuhun kuin siihen mihin piti varsinkin jos ääni taso on todella kova.

 Jos tämä taas katkaisee unen ei nukahtaa pysty udelleen ellei ääntä pysty vaimentamaan jollain. Ihan normaalit kovemmat äänet saa oman pään sekaisin, eli ihan kaupan hälinä, lapsen itku, remontin äänet, kaikki mitkä aiheuttaa kovemman äänen oli lähde mikä hyvänsä luonnollinen tai ei. (Esimerkkinä: jos satun olemaan juuri maksamassa ostoksia ja lähistöllä vaikka lapsi menettää hermonsa sekä alkaa itkemään. Olen juuri laittamassa pin koodia laitteeseen jonka olen katsonut ”luntista". Unohdan sillä sekunnilla mitä olin tekemässä, mikä oli pin koodi mistä löydän sen ”luntin" uudelleen sekä alan hermoilla tilannetta. Pakka on siis valmis. No tässä kohti avustaja yleensä tajuaa tilanteen ja auttaa jotta saadaan maksettua ostokset. Tavaroiden pakkaamisesta ei luonnollisesti tule mitään joten ne heitetään vain kassiin, jotta kaupasta päästään edes joskus pois. Näin siis on käynyt useammankin kerran joten siksi käyn ilta aikaan kaupassa sekä sunnuntaina, kun silloin on kaikista vähiten hälinää sekä meteliä).


 Toki voisin tilata kaikki ostokset kotiin suoraan, niin välttyisin kaikelta tältä mutta silloin olisin myös vain neljän seinän sisällä. Siihen en lähde, sillä siinä ei ole mitään järkeä nauti moisesta. Haluan kuitenkin vähän nautittavia asioita elämään, eikä sellainen mahdollista jotta ärsykkeitä ei tulisi. Sitä pitää vain sietää nämä, tai ainakin yrittää sietää. En nauti mistään muusta niin paljoa kuin siitä kun pääsee ihmisten ilmoille, ja pääsen sinne todella harvoin. Mikään ei ole ihanampaa kuin istua ja katsella ohi meneviä ihmisiä, tosin tätä jaksaa tehdä nykyään vain sen 10minuuttia jonka jälkeen on todella väsynyt, ja on pakko päästä lepäämään. Itsessä on aina ollut kaksi puolta tai periaatteessa kolme aiemmin oli se puoli joka viihtyi kotona. Välilä sitä oli oikein koti hiiri eikä tahtonut töiden jälkeen muuta tehdä kuin olla kotona. Toinen puoli joka oli aina valmis menemään jos kutsu kävi. Jos pyydettiin johonkin usein aina menin. Harvemmin jätin menemättä. Saatoin vielä töiden jälkeenkin lähteä iltavuorosta kahville, ajelulle, kävelylle, katsomaan leffaa tai muutoin vain viettämään aikaa kaverin/kavereiden kanssa. Monesti ajeltiin yö myöhään Turussa sekä käytiin vain katselemassa paikkoja. Nyt kun miettii älytöntähän tuo oli, mutta itsellä oli tuolloin vielä edes jonkinnäköinen sosiaalinen elämä. Sitten oli vielä tämä kolmaspuoli. Se puoli joka teki töitä, piti työnteosta sekä välillä kun aika kävi pitkäksi piti tehdä useampaan paikkaan töitä jotta sai varmasti kiintiön täyteen. Olen siis aina pitänyt työnteosta, ja aloitin jo 14 vuotiaana. Tässä oli ehkä vähän suhteilla pientä osuutta, mutta ehkä tuon ikäisenä sitä sallitaan vähän suhteita käyttää. Joten oikeasti työ oli toisinaan toinen kotini pidin siitä vaikken aina ehkä paikan esimiehiehistä pitänyt. Oikeastaan urani aikana vain kaksi viimeisintä esimiestä olivat epäasiallisia. Kaikki muut ovat olleet todella ihania, ja heiltä olen saanut hyvät eväät urani varrelle, joten heitä muistan kyllä lämmöllä. No mitkä ovat puoleni tällä tänä päivänä? No nyt niitä on ne kaksi jotka tuossa hetki sitten sanoin, mutta jonka sitten vaihdoin kolmeen. On se puoli joka on kotona viihtyi siellä tai ei. Väsymisen, kipujen, tms. vuoksi ei kauaa jaksa missään olla joten kotona tulee paljon oltua. N. 90% koko ajasta olen kotona ja tästäkin suurimman osan otan ihan rauhassa ( ilman suurempia häiriö tekijöitä siis). Sitten on tämä toinen puoli jolloin käyn vähän ihmisten ilmoilla. Silloin kuin vointi sallii, pitää hoitaa asioita, käydä kaupassa tai mennä pienelle kävelylle lähi maastoon Eino kissan ja hänen kärryjen kanssa ( lähi maasto ei meinaa mitään metsä lenkkiä, eikä mitään monen kilometrin taivallusta. Vaan on tuttu ja turvallinen asfaltti tie. Matkaa tähän kertyy noin parisataa metriä sekä aikaa noin vartti sillä Eino kävelee osan matkasta, ja hänen luonnollisesti tarvitsee haistella jokainen ruohonkorsi matkalla sekä maistella näitä myös välillä). Tämä on siis ainoa tapa jolla pääsen itsekseni kävelylle turvallisesti, ilman että tarvitsee miettiä kaatumis riskiä, ja sillä Eino haluaa kovasti myös hoituu tämä kivasti näin.


 No nyt kuitenkin talossani tehdään kahteen asuntoon samaan aikaan remonttia. Remontti aloitetaan jo aamulla aikaisin klo. 8.00 aikoihin ja lopetetaan vasta myöhään illasta 21.00 aikoihin. Eli koko päivä tasaisesti poraamista, pauketta sekä muita remontin ääniä. No aiemmin olisin tämän sietänyt ihan hyvin, laittanut ehkä musiikkia, telkkarin päälle, YouTuben tai jonkin muun vastaavan. No nyt en voi laittaa mitään vastaavaa päälle sillä näiden kaikkien melu on ihan yhtä häiritsevä, joten on +-0 tilanne. Pohdin tuossa että mitä teen kun alkoi vaikuttaa jo nukkumiseen. Heräsin siis muutaman tunnin unien jälkeen enkä saanut uudestaan nukuttua sillä remontin äänet jatkui. Yritin nukahtaa aina hiljaisissa väleissä, mutta aina säpsähdin hereille kun poraaminen alkoi. Tätä kun oli jatkunut muutaman päivän, samoin valvomista oli pakko keksiä jotain. Muistin että itsellä on läjäpäin korvatulppia laatikossa, jos niitä kokeilisin. En kuitenkaan antanut kovin suuria odotuksia näille, sillä eiväthän nämä muuta kuin vaimenna ei poista kokonaan tuota mekkalaa. No iskin nuo korviin heti kun menin maate ja jäin odottamaan poraamisen ääntä. Jotain tässä välissä tapahtui sillä heräsin vasta neljän tunnin päästä, enkä suinkaan meteliin. Nämä siis vaimensivat ääntä tarpeeksi jotta väsymykseltä sain nukahdettua, sekä nukuttua itselle ihan hyvän yhtä jaksoisen määrän. Poraaminen ei suinkaan ollut loppunut sillä jatkui herättyä, mutta itse en siitä häiriintynyt unen aikana. Joka oli tässä kohdin loistava asia. Varsinkin kun oli kertynyt jälleen unettomia öitä sekä päiviä jo muutama. Eikä näitä viitsi pitkittää kovin pitkäksi sillä silloin vaikeutuu kaikki muut asiat niin paljon. Joten nyt näistä tulpista on jotain hyötyä, jotka lojuneet laatikossa käyttämättöminä. Vaikka ovatkin todella epämukavat, mieluummin valitsee sen kuin jatkuvat häiriötekijät. Kyllä sitä kestää niiden korvissa painamisen nukkuessa hetkellisesti, jos vain saa vähän pidemmät unet niiden avulla, eikä mene koko pakka sekaisin.

Suuri pelastus, joilla ulkopuolisia ääniä pystyy vaimentamaan jottei nukkuminen tämän vuoksi kärsi.

 Itsellä tämän kaiken takana on vain ja ainoastaan tuo aivorungossa oleva vamma. Ennen kun ei ole ollut mitään väliä onko melua vai ei nyt sillä on niin suuri merkitys. Eikä muutoin mutta kun on tarpeeksi kova ääni taso sattuu tämä ihan, niin oudolta kuin se tuntuu. Tämä vihlaisee oikein kunnolla, riittänee ihan että jossain tv vähän kovemmalla ja kuulen sen vaikken itse sitä katsoisi mutta olen samassa tilassa. Joten oikeasti nautin siitä että on mahdollisimman hiljaista, ja jos jutellaan toisen kanssa niin silloin ei olisi mitään muita ääniä ympärillä häiritsemässä (tv, radio tms.). Sillä tuolloin en tiedän mihin näistä keskityn jutteluun vai tausta hälyyn, molempiin kun ei pysty keskittymään. Sama on silloin jos kaksi tai useampi puhuu samaan aikaan, vaikka vain samassa tilassa mutta eri ihmisille. Menee sanat ihan sekameteliksi enkä tiedä yhtään mistä on ollut puhetta. Siksi on toisinaan äärettömän vaikea muistaa asioita sellaisten tilanteiden jälkeen missä on paljon ollut ihmisiä sekä ääniä. Keskittyminen eikä ilmeisesti aivot ota vain vastaan ihan kaikkea.

Kun ärykkeitä tulee liikaa on tämä taskussa ratkaissut monet pulmat. Tätä kun sormissa pyörittelee menee suurin huomio tähän eikä ihan jokaiseen pieneen asiaan kiinnitä huomiota. Tätä ei muut huomaa pienen kokonsa vuoksi ja mahtuu taskuun kuin taskuun. Jos taas joutuu odottamaan jossain vuoroa pidemmän aikaan, on tämä silloinkin pelastanut turhautumiselta monet kerrat. Sietokykyä kun tällaisiin ei tahdo olla yhtään. Härpäkkeen nimi on ihan fidget cube ja näitä nyt on saanut ostaa ihan mistä kaupasta vain alle kympin hintaan.

 Tähän kaikkeen onneksi tottuu sekä tilanteissa on aina joku mukana, joten harvemmin mikään tärkeä asia ei ole vain itseni varassa. Joku on aina varmistamassa asiat sekä ns. kuulevina korvina sekä muistina. Milloin se on avustaja, milloin veli milloin joku muu. Mutta aina on joku läsnä kanssani. Kaikista tärkeimmät myös aina pyydetään kirjallisena jotta on varmasti ylhäällä asiat, mistä nämä pystyy joku sitten selvittämään minulle selkokielellä. Niin tyhmältä kuin se kuulostaa, olen opiskellut kaksi ammattia omannut kummasakin ammatti sanaston ja nyt minulle pitää selvittää mitä jotkin asiat tarkoittaa kun en vain ymmärrä. Tämä jos jokin turhauttaa joskus. Tuntuu välillä siltä että olisi niin äärettömän tyhmä ettei tajua yksinkertaisia asioita, vaikka olisi nämä ennen tiennyt sekä ennen selvittänyt muille näitä. Tähän sitä ei siis totu koskaan varmasti.