Vihdoin alkaa koti näyttämään kodilta. Pieni kurkistus tähän loppu urakkaan joka on nyt pian hoidettu. (Osittain jatkoa postaukseen " vihdoin uusi asunto ja muutto ohi")

 Muutamia on kiinnostanut asunnon esittely jota en tässä vaiheessa ainakaan tee, katsotaan jos joskus tulevaisuudessa tällaisen tekisin. Nyt kuitenkaan ei sen aika vielä ole. Hieman kuitenkin päästän tämän postauksen myötä näkemään millaista täällä nyt on, myös aikaisemmissa postauksissa on muutamia kuvia tästä kodista, tosin eivät nyt ole mitenkään esittely mielessä laitettu, haluttu vain kertoa sekä näyttää mitkä asiat helpottaa arkeani. Muutama on myös kysynyt miten olen viihtynyt uudessa asunnossa?, olenko kotiutunut hyvin?, olenko saanut paikat järjestykseen? sekä miltä nyt tuntuu asua uudessa paikassa? Ajattelin siis kertoa tässä hieman kuulumisia uudesta kodista, sekä vastata näihin muutamaan kysymykseen


 Muutto stressi tosiaan laantui aika pian muuton jälkeen. Olin päättänyt etten ota mitään stressiä tavaroiden purkamisesta niin myös kävi. No heti muuton jälkeen piti kuitenkin muutamaa laatikkoa heti siirtää sillä muutto firman miehet olivat tehneet keskelle olohuonetta laatikko seinän joten nämä piti tuolloin siirtää hieman syrjään jotta pääsi edes makuhuoneeseen. Keskellä olohuonetta oli kyllä aivan tyhjää puolestaan, mutta sinne ei voinut kuvitellakaan pääsevänsä ennen kuin laatikoita tyhjää n. 30kpl (laatikoita oli yhteensään n. 70kpl sillä kaikki oli pakattu lopulta näihin. Määrä oli tiedossa muuto firmalla ja ilmoittivat vielä että ei sitten ole kova urakka, kun olin luetellut kaikki muutettavat tavarat. Antoi vielä aika arvion ja sanoi helpoksi muutoksi kun kerran kaikki pakattu heidän tuomiin laatikoihin sekä kaupan pinottaviin. Vaatteista, tyynyistä, peitoista ym. lähtien oli laatikossa joten laatikoita oli lopulta eniten kaikkeen muuhun nähden. Ainoastaan muutama säkki sillä laatikoita riitti kaikkeen yksinkertaisesti sekä toivottiin mielummin laatikoihin pakattavan kuin muihin. Laatikoita jopa jäi 20kpl yli.). Ihan ei siis ajatelleet liikkumista sillä laatikot olisi voinut myös pinota seinän viereen, tai edes siten ettei ne tuki ainoaa kulkuväylää. Myös sänky päätettiin työntää kaappien eteen, siten ettei kaappeihin päässyt käsiksi. Nämä toi omat haasteet asioihin. Tosin näihin kaikkiin oli myös syy heidän puoleltaan vetivät herneet nenään veljelleni joka "vaati", oikeasti keskusteli pesukoneen tuonnista uuteen asuntoon. Tämä kun meinattiin jättää tuomatta enkä itse enää tiennyt mitä tehdä. Veli tällöin puuttui asiaan oikeasti ystävällis sävytteisesti puhelimen päässä ja jutteli muutto miesten kanssa. Kuitenkin tästä vedettiin herneet nenään ja loppu muutto sujuikin tämän toisen osalta tiuskien, sekä muutoinkin epäasiallisesti käyttäytyen. Kone kuitenkin tuotiin onneksi, tosin olin siinä ehtinyt monet itkut tihrustaa. Mutta tästä kaikesta selvittiin kunnialla vaikka kaaos oli järkyttävä.

Tästä näkee osittain miten laatikot oli aseteltu kulkuväylälle. Tämäkään ei anna ihan sitä koko totuutta asiasta. Laatikoiden keskellä on kokonainen huone tyhjänä, jossa oli ainoastaan pieni pöytä, telkkari sekä sohvan divaani osa. Myös wc oli täytetty laatikoilla. Seinän vierustat toki oli tyhjät :D No sattuuhan näitä.

 No äiti ja veli auttoivat tässä urakassa nimittäin laatikoiden purkamisessa ja siirtelyssä joten kävi nopeasti. Veli laittoi lamput kattoon, verhot ikkunaan ym. Joten koti alkoi hahmottua sekä näyttää vähän edes kodilta, ei voinut kyllä ihan vielä tuolloin sanoa kodikkaaksi sillä tavaaraa oli joka paikka täynnä. Sitten alkoi se tavaroiden paikalleen laitto. Joka paikka oli täynnä säilytys laatikoita johon oli tarkoitus pahvilaatikoiden sisältö purkaa. Jokaiselle oli siis oma paikka, työ vain eteni sekä etenee todella hitaasti sillä itse en pysty kuin ihan vähän kerralla tekemään kaksi laatikkoa on ihan maksi minkä pystyy yhden päivän aikana tekemään, toisinaan on oikeasti saatu vain puolikas laatikko mutten anna sen häiritä. Pääasia että edes se, sitä on ylpeä siitä vähästäkin minkä saa aikaiseksi nykyään. Kiipeämiseen, raskaisiin tavaroihin ym. tarvitsen jonkun muun tekemään joten veli ollut korvaamaton tässä hommassa. No näitä sitten vähitellen laitettiin omille paikoille, myös kaappeihin niitä mitkä sinne kuului. Veli nosti ne mitkä menee korkealle sekä vei kellariin menevät kellariin, kellariin on toki menossa vielä useampi laatikko sekä äidin kellariin muutama. Näissä äidin kellariin menevissä on kaikki lasiastiat sekä vähän arvokkaammat. (Ovat paremmassa turvassa siellä, joten nämä pitäisi sinne viedä veljen toimesta.) parempina päivinä tyhjensin siis aina yhden tai kaksi laatikkoa ja laitoin tavarat niille kuuluville paikoille, ja laatikon aina kasaan eteiseen. Tällä tavalla alkoi laatikot sekä säkit vähentyä pikkuhiljaa. Tässä kohdin kävin vielä läpi tavaroita ja karsin osan kylmästi roskiin sekä osa meni laatikkoon kellariin. Kaksi jätesäkillistä sekä 7 pientä pussillista roskiin menevää tuli vielä, vaikka luulin karsineeni kaiken pakkausvaiheessa hyvin. Kuitenkin säilytystilaa olikin sen verran vähän jotta oli pakko vain vielä karsia sellaisia mitä ei vain tarvitse. Muutama tavara meni myös Facebookin lahjoitusringin kautta eteenpäin, ne mitkä oikeasti jaksoin lahjoittaa ja nähdä sen vaivan.


 Nyt kun on aikaa kulunut hieman vajaa kaksi kuukautta alkaa koti näyttämään kodilta. Ei enää tavara kasoja, ei säkkejä eikä epämääräisiä tavaroita joille ei tietäisi paikkaa. Kuusi laatikkoa on olohuoneen puolella jotka on ns. katsomatta. Mutta tiedän mitä näissä kaikissa on. Näistäkin suurin osa menee kellariin sekä muutama pitää tyhjentää, kunhan vain jaksan sen tehdä. Eteisessä on myös yksi laatikko, tämänkin sisällön tiedän. Sisältää lasitavaraa. Tämänkin sisältö pitäisi vain tyhjentää kahden muun lasitavaraa sisältävän laatikon joukkoon, sillä nämä kaksi on vajanaisia kuitenkin eikä tässä yhdessäkään paljoa tavaraa ole. Joten paljoa ei ole laatikoita ja nämäkin mitä on, niin niiden sisältö on tiedossa kokonaisuudessaan sekä paikka mihin menevät.


 Mutta nyt näiden muutamien kysymysten pariin joita minulta on kysytty. Näitä on siis kysytty viestein, istuttamissa, muutamalta tullut blogin kautta sähköpostia jotka kysyneet kuulumisia ja halunneet laittaa viestiä sekä sitten ihan muutamalta tuttavalta kasvotusten jotka tiedän blogia lukevan.


 Miten olen viihtynyt uudessa asunnossa? Olen viihtynyt kyllä todella hyvin. Vaikka muuton eteen tullessa olin oikeasti aika järkyttynytkin asiasta, enkä olisi halunnut asiaa uskoa todeksi olen todella hyvin sopeutunut tähän. Tykkään tästä asunnosta eikä asunnon pienentyminenkään 60m²:stä -->44m²:ään tunnu oikeastaan miltään. Päinvastoin tämä tuntuu nyt enemmän kodilta kuin vanha koti sillä on vähän pienempi ja tilaa on vähän vähemmän. Toki tykkäsin sekä viojdyin asua vanhassa kodissa myös, mutta se on nyt mennyttä ja tästä on tarkoitus luoda itselle se tärkeä paikka. Kotihan on siellä missä itse on. Olenko saanut paikat järjestykseen? Tähän tulikin ylempänä vastaus pidemmän kaavan kautta. Joten en tässä lähde sen enempää asiaa uudelleen avaamaan :) Miltä tuntuu asua uudessa paikassa? Todella hyvältä, todella turvalliselta sekä tietää voivansa asua täällä hyvillä mielin ilman että olisi ylimääräisiä vaaratilanteita. Tänne saan tarvittaessa kaiken sen avun mitä vain tarvitsenkaan. Jos ja kun tulee tarve lisä apuvälineille, näillä pääsee kulkemaan täällä. Pääsen myös kotiini sillä talossa on vielä sellainen jossa ovet avautuvat. Joten pääsen siinä kohdin liikkumaan. Nyt vaikka neliöt pieneni jonkin verran on täällä silti paljon avarampaa kuin vanhassa kodissa. Täällä on siis oikeasti tilaa liikkua. Myös se jos ja kun kaadun en kaadu niin helposti minkään huonekalun/ tavaran päälle, sillä tilaa on jotenkin aivan eritavalla. Tosin luovuin 90% kaikista mööpeleistä. Jätin vain sängyn, sohvan, tv-tason, pienen hyllyn, pöydän sekä tuolit joten asuntoa ei ole täytetty huonekaluilla. Täällä on myös kaikki tasot alempana sekä wc inva varusteltu. Joten tuntuu todella hyvältä ja turvalliselta asua täällä. En muuttaisi enää täältä pois. Olen kotona nyt.

Nyt kun alkaa pohja olla valmis voikin alkaa miettiä millaiseksi haluaa tämän kodin.
(Ja kyllä verhot ovat vaihtuneet jo kaksi kertaa, enkä nyt näihinkään ole tyytyväinen. Joten nämäkin vaihdetaan vielä ja kokeillaan vielä yksiä verhoja.)

Olohuoneesta tämäkin toiselta puolelta ainoastaan. Tässä näkyy myös hyvin nämä muutamat laatikot mitkä jälellä.
Osa näistäkin on tyhjiä , pitänyt vain varoiksi vielä säästää.
Joku saattaa ihmetellä kuvassa olevia triptrap tuoleja, sillä eihän minulla ole lapsia. Ei tosiaan ole, mutta nämä tuolit on jotain niin prahaita istua, ovat tukevia eivätkä taatusti keikkaa joten säästetty aikoinaan. Käyvät siis myös aikuiselle. Väriltä nyt ei sovi muiden kanssa samaan joka itseä osittain harmittaa, olen jopa maalaamista muettinyt joskus.

Lemmikkini ovat myös yllättävän nopeasti tottuneet uuteen asuntoon. Varsinkin Eino kissa. Hänen kohdalla jännitin miten sopeutuu, mutta parin viikon jälkeen on lähtenyt hyvin käyntiin myös hänellä. Hän puolestaan nauttii lasitetun parvekkeen tuomasta ilosta. Pääsee milloin haluaa parvekkeelle, sekä saa siellä olla ilman valvontaa. Tämä kun ei ollut aiemmin mahdollista. Nyt ei tarvitse itsekkään vieressä istua ja valvoa toista parvekkeella. Riittää kun avaa oven ja päästää ”ulos”. Hienosti pyytää sisälle kun tahtoo, parvekkeen ovi kun ikkunaa pelkästään pystyy tästä seuraamaan toisen touhuja. Samoin keittokomeron ikkunasta jonka näkymä on suoraan parvekkeelle. Eino tosin viettää aikansa parvekkeella istuen kärryissään ja ihmisiä katsellen, yksi sivu alareunasta kun on lasia myös.

Erottamattomat ystävykset. Kumpikin tässäkin halusi samaan aikaan silityksiä. Jos vain toista silitti oli toinen siitä mustasukkainen, ja ilmoitti tämän kyllä äänekkäästi. Eihän se ole sopivaa nyt vain toista silittää.

Kaiken kaikkiaan niin murheelliselta kuin muutto aluksi tuntuikin, sekä yhdenlaiselta lopulta. Oli se lopulta kaikista paras ratkaisu. Nyt sain tavallaan uuden alun sillä pystyn ihan uudella tavalla miettimään eleilyä. Tänne kun saa ihan eritavalla myös tukipalveluita tulevaisuudessa jos ja kun niitä tarvitaan, ei niiden eteen tarvitse miettiä miten mikäkin onnistuu. Ja mikä parasta ei enää putoamisia rappusista. Pääsen turvallisesti hissillä kulkemaan niin ylös kuin alas. Ne kaatumiset mitä on tapahtuu nyt vain suoralla maalla, eli tippumisia ei enää tapahdu. Tämän johdosta yksi vaaratekijä on pois kuvioista. Kaatumisia toki on välillä useammin välillä harvemmin. Läheltä piti tilanteita on päivittäin, mutta näitä ei lasketa vain kaatumiset lasketaan. Itseasiassa itse lasken enää vain ne jossa loukkaan itseäni vähän enemmän kuin vain hiukan, eli siten että jokin paikka kipeytyy pidemmäksi ajaksi. Vaikka fyssari kysyykin onko kaaduttu edeltävänä viikkona, vastaus on yleensä jos kaaduttu enemmän kuin kerran ” on joitain kertoja" tai jos vain yhden niin sitten ” yhden kerran +mikä päivä jos muistissa". Valitettavasti en aina päivää muista milloin mitäkin on tapahtunut siksi en pysty aina päivää kertomaan. Mutta sen verran yleensä onko alku vai loppuviikkoa ehkä ollut. Mutta nyt kerätään voimia jotta jaksetaan vielä nämä muutamat laatikot käydä läpi. Toivotaan hyvää päivää jotta tämä ylipäätään on mahdollista. Tämän jälkeen voikin miettiä onko sisustus kohdillaan pikkuhiljaa. Tämän kanssa ei todellakaan kiire ole vaan pikkuhiljaa tehdä omannäköinen koti, sellainen täydellinen paikka missä viihtyy itse.