Vaikea kiputilanne. Valvotut yöt ja päivät. Onneksi kuitenkin pientä valoa näkyi horisontissa ja pahin alkoi olla takana.

 Itsellä on nyt ollut todella monta huonoa päivää alkuviikosta lähtien. En suoraan sanottuna ole saanut nukuttua kuin ihan muutaman tunnin silloin tällöin, joten todella vajanaisilla unilla menty niin päivällä kuin yöllä. Kivut vieneet suuriman osan ajasta, mutta koittanut silti saada jotain muuta ajateltavaa/ tekemistä huonoin tuloksin vain.


 Vihdoin kuitenkin keskiviikko- torstai välisenä iltana sain ensin nukuttua kolme tuntia, jonka jälkeen heräsin mutta olin vain tunnin hereillä ja jatkoin nukkumista nukkuen siitä aamuun. Tuossa kohden väsymys olikin jo niin suurta ettei sitä vain olisi ehkä muuta jaksanutkaan. Torstaina sain myös otettua puolentoista tunnin päivätorkut puolen päivän aikaan, sitä ennen syöden kunnon lounaan. Joten uni oli paikallaan tässä kohti jo. Vaikka on kyllä kunnon avut jos menee pidemmäksi tämä valvominen, näitä uskaltanut kuitenkaan ottaa tässä kohden sillä kipulääkkeitä oli mennyt kuitenkin sen verran. Sitä kuitenkin jossain kohti tahtoo herätä, eikä nyt ihan hengityslamaa itselleen aiheuttaa. Joten otan nuo vain silloin jos ei kipulääkettä ole mennyt kuin murto osa. Nyt oli kuitenkin mennyt maximi määrät kaikkea mitä voin ottaa, joten koin turvalliseksi olla ottamatta, näin hoitajan järjellä ajateltuna. Ylipäätään yritän mieluummin helpoitta ensin kipua ja sitten vasta muita asioita, nyt kipu oli sen verran kova että sitä oli pakko saada lievemmäksi ettei äijy niin kovaksi ettei sitä saa enää kotikonstein sille siedettävälle tasolle. No lopulta sekin alkoi laantumaan ja sain pahimman piikin helpottamaan. Tosin olin jo varma kun oli kolmatta päivää kestänyt todella kovana ettei kotikonstein helpota.


 Nyt kuitenkin on pahin kipu helpottanut ja jäljellä on enää siedettävästä vähän kovempi. Tämänkin kestää vielä, eikä ole sitä kovaa piikkiä jäljellä. Tästäkin tietää jotta helpottaa kyllä. Pahinta vain on ettei niskaan voi koskea yhtään eikä edes niskan alapuolelle. Säteilee siis todella alas asti tällä kertaa. Kävely oli tässä muutaman päivän ajan sen näköistä kun olisi housuihin päässyt jotain, sekä jalat oli niin tönköt kuin olla ja voi. Kipu siis veti niskasta koko matkalta alas asti. Saman tyylisesti toki ollut ennenkin, mutta nyt tuntui olevan todella pahana. Olin jo hetken varma ettei jalat kanna sekä olin kiitollinen siitä että vessassa on myös pytyn edessä kahva jotta pääsi ylös pytyltä sekä alas pytylle. Rupesin jo miettimään olenko varmasti muistanut ottaa kaikki lääkkeet, osa siis auttaa juuri tähän liikkumiseen ym. ja tarkistuksen jälkeen totesin että kyllä, kyllä kaikki on otettu. Tämä vain johtui tästä kipu tilanteesta sillä nyt kun se alkoi laantua alkoi liikkuminen vähän myös helpottua. En toki olisi ihmetellyt vaikka olisin unohtanut ottaa lääkkeitä, sillä unohdat niin paljon muutakin asioita. Tämä kuitenkin oli helppo tarkistaa dosetista sekä vihosta jossa on merkintä aina kun olen ottanut. ( päivämäärä sekä kellonaika milloin olen ottanut iltalääkkeet, näissä se suurin ongelma muistamisessa kerran. Aamun ja päivän muistan hieman paremmin kun aamun otan ekalla vessa reissulla ja päivän kun syön ruuan.)

Jotta varmasti muistan milloin olen ottanut, on parempi merkata vielä ylös ajankohta jolloin otettu. Näin pystyy vielä tarkistamaan jos tulee tunne onkohan sitä otettu. Ei jää ottamatta muttei mene myöskään kahteen kertaan, tätäkin siis kävi muutaman kerran. Tämän jälkeen rupesin merkkaamaan ylös ajankohtaa milloin otettu. 

 Nyt vain toivon ettei tällaista samanlaista tule ihan heti uudestaan. Tämä meinaan oli senverran kamala ja tuskaisa kokemus aikoihin, ettei sitä nyt halua ihan pian kokea uudemman kerran. Vaikka kivun kanssa elää sen 24/7, ja siihen on tottunut loppupeleissä aika hyvin niin kamalalta kuin se kuulostaa. On näitä kovempia kivun hetkiä joihin ei vain totu, tähän kipuun kun ei tahdo mitkään lääkkeet auttaa ja jos auttaa vie ne vain sitä terää vähän pois. Muutoin joutuu vain kestämään sen sekä toivomaan ettei se nyt kestäisi kauhean pitkään. Se jos se kestää kolmekin päivää on tosiaan omasta mielestä tosi pitkä aika. Toki olen aikaisemmin odotellut viikon pari ennen kuin olen lähtenyt päivystykseen hakemaan apua. Nykyisin ei ole sinne tarvinnut enää mennä sillä mehiläisen neurologi hoitaa tätä kipua ja häneen saa nopeastikin yhteyden. Hän tarvittaessa määrää sellaista jolla kipu saadaan katkaistua jos se meinaa pitkittyä todella kovana. Tätä ei nyt vielä ole tarvinnut onneksi tehdä, sillä näillä mitä on kotiin määrännyt on riittänyt sekä lääkemuutokset joita tehnyt on olleet riittäviä. Kuitenkin saisin aivan samoja lääkkeitä päivystyksestä , joita minulla on kotona joten siinä nyt ei ole järkeä lähteä niitä sieltä hakemaan sekä maksaa siitä päivystys maksua ja ruuhkauttaa ja viedä yksi päivystys paikka. On heillä siis muutakin tekemistä kuin lääkitä minua kun voin sen yhtä hyvin tehdä kotona, säästäen samalla sen sänkypaikan toiselle sekä heidän työpanoksen sellaiselle joka sen tarvitsee oikeasti. Tekevät kuitenkin arvokasta työtä kiireen keskellä niillä resursseilla jotka heillä on. Menen sitten sinne kun tarvitsen oikeasti heidän apua ja hoitoa.


 En tiedä mikä laukaisi kovemman kivun. En ollut kuitenkaan rasittanut itseäni mitenkään erityisen paljon, enkä myöskään tehnyt mitään sellaista mikä yleensä saattaa sen aiheuttaa. Nyt toki oli ollut suurempia stressin aiheita joita murehdin, mutta näistäkin oli jo aikaa sen verran ettei nämäkään nyt enää tänne vaikuttanut. Ilmeisesti tämä nyt vain oli jostain mille en keksi syytä, tai sitten olen kuitenkin tehnyt tietämättäni sellaista mitä ei ehkä olisi kannattanut tehdä. Olen myös saattanut nukkua huonossa asennossa joka varsinkin niskan kivut provosoi sekä tuon ettei pysty liikkumaan kuunolla. Vaikka käyty kaikki nukkuma asennot läpi, sekä mitkä tyynyt mihinkin kohtaan on sitä joskus pää ojentunut taaksepäin yli ja tästä koituu ne ongelmat sekä valtavat tonuskrampit. Saan siis nukkua vain kylki asennossa ja tässä asennossa pääasiassa nukun, kuitenkin joskus pää valahtaa taaksepäin kylkiasennosta huolimatta eikä tätä saisi tapahtua missään tilanteessa. Nukkuessa vain on vaikea kontrolloida itseä vaikka tukee itsensä monen tyynyn avulla, mutta sitä kun liikkuu todella paljon ( kävelee unissa, touhua muutoinkin), niin tällaisena hetkenä on äärettömän vaikea tietää missä asennossa mikäkin raaja on. Tällöin toki sattuu myös kaatumisia ainakin mystisistä mustelmista päätellen.

Pelastanut monelta vahingolta jo.
Pytyn edessä oleva kahva

Tyynä jos millaista. Toki löytyy vielä lisääkin, mutta nämä nyt tällä hetkellä käytössä. Pään alla on kaksi tyynyä joista toinen on osittain. Kuvassa olevilla tuetaan asento hyväksi.

Koska wc:ssä on täysi inva varustus löytyy myös ns. kauhukahvat. Tarvittassa saa ylös ja helposti laskettua alas, eli tarpeen mukaan käytettävissä. Myös muualta wc-tiloista löytyy seinistä kahvoja joten turvallisuus on taattua.