Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Ihana hemmottelu ilta

Tänään saatu roppa kaupalla hemmottelua. Ensin hiusten leikuuta kaverin toimesta ja värjäystä, ja tämän jälkeen herkku jäätelö annokset. Pakko sanoa että hyvää teki tällainen ja ihana fiilis kun jotain uutta sai. Nyt on sitten ihanan pinkit hiukset tai no etu hiukset lopuet onkin sitten ihan lyhyet joten ei niitä tarvinnut värjätä. Nyt saakin odotella hiusten kasvua ja toivoa ettei väri heti lähde pois. Saatu myös tänään päätökseen äidin kodin vesivahinko remontti ja pääsivät sinne muuttamaan, saikin oman luovuuden pistää valloilleen ja sisustaa "uusi" hieno koti, jossa kaikki pimnat uusia.  Valmista toki ei vielä tullut mutta hyvässä vauhdissa on jo. Vaikka pitkin päivää oli kovasti nykinötä raajoissa hyvä ettei polvet iskeytynyt leukaan auton kyydissä ollessa, sekä tasapaino heitteli aamu ja iltapäivän joka iltaa kohden helpotti onneksi. Kovasti oli äiti huolissaan vaikka vakuutin että kyllä se siitä loppuu sitten taas. Sitä myös tuli työterveyslääkäriltä soitto, perim

Odottelua odottelun perään

Tässä odoteltu usean kuukauden ajan sairaalan maksusitoomusta fysioterapiaan joka vieläkin tulematta. Soiteltu perään jo ja polilta kerrottu että on odottamassa hyväksyntää isommalla taholla. Ihmetyttää vain kun lääkäri sen jo määrännyt niin miksi kiertää puoli sairaalaa ennen kuin tulee. Sille olisi jo kova tarve kipujen suhteen jotka pahenee jatkuvasti. Toivon että pian tipahtaisi ettei tarvitse kauaa odotella. Eka sarja kuitenkin käyty tammikuussa oli viimeinen joten pitkä tauko ollut. Pakko kehua omaa fyssariani, todella osaava ja tietää todella mitä tekee. Tosin koko paikka keskittynyt neurologiseen fysioterapiaan ym. Päivät on taas mennyt levätessä ja kipulääkkeitä syöden ja toivoen jälleen pientä helpotusta. Tänään onneksi jaksoin äidin kanssa ikeassa käydä katsomassa heille huonekaluja, hauska reissu siitä sitten tuli. Löytyi sitä itsellekkin vähän tavaraa, tai no eläimille mutta kuitenkin. Saivat elukat tai no elukka lusikoita, kippoja ja tietenkin siili pehmon. Yksi kip

25 asiaa minusta

1. Olen turkulainen 2. Täytän toukokuussa 27 vuotta 3. Kotona on yksi marsu nimeltään Erkki ja hamsteri nimeltään Pirkko 4. Mulla on yksi mailman parhain pikkuveli 5. Rakastan kaikki tekniikan laitteitta puhelimia, konsoleita ym. 6. Olen netfilx, cmore ja viaplay orja 😁 7. Kuuntelen laajasti musiikkia iskelmä sekä raskas metalli ei kyllä mene. 8. Itsellä ei ole oikein mitään rutineita enään 9. Värjäilen hiuksia mielusti,  milloin milläkin värillä. 10. Olen sinkku ja omasta tahdosta. 11. Sain n..vuosi sitte mailman ihanimman kummipojan. 12. Olen todella eläinrakas 13. Olen myös lapsirakas 14. Olen ammatiltani lähihoitaja sekä kuorma-auton kuljettaja. 15. Toista ammattia en ole harjoittanut kertaakaan. 16. Olen todella nirso ruuan suhteen 17. En ole kasvissyöjä 18. Rakaatan sohvalla löhöilyä 19. Olen jonkin verran blondi sisältäpäin  varsinkin 20. Olen välillä myös todella tempperamenttinen. 21. Ennen tärkeät asiat vaihtoivat paikka ja korvaantuivat uusilla tapaturma

Pientä stressiä ilmassa

Kovasti viimepäivinä on tullut pohdittua teatterin puvustusta. Pitäisi koko näyttelijä kaartilla pian olla asut ym valmiina. Mutta mistä niitä repäisee. Vuosiluku sellainen että ei ihan kaupoista saa kun ei edes kirppareiltakaan. Onneksi on sentään 2 näyttelijälle vaatteet joten pieni helpotus tuokin jo. Miten sitä saada niskasta kiinni että pääsisi lopultakin vauhtiin. Tullut myös ajan kuluksi pengottua legoja ja etsityy sieltä sarjoja jotta pääsisi niistä eroon, kun tuuntuu että niitä on kertynt ajansaatossa miljoonia. Mutta tuo osien etsintä ei sitten taas olekkaan helppoa kun pieni pala löydettävä saa melkein hiukset repiä päästä kun niitä ei vain löydy 😂. Pakko sanoa ettö tuo osein etsiskely on loppujen lopuksi todella terapeuttista. Saa ajatukset heittää narikkaan ja makoilla ja etsiä juuri sitä oikeaa. 5 eri sarjaa tekeillä mutta kaikista kun puuttii se 4-20 palaa ja silmät jo sirottaa ettei niitä sieltä meimaa löytää 😂

Pidempi väli kirjoittelusta

Nyt ollut pakostakin pidempi väli.  Pääkivut olleet oikeastaan hirveät ja koittanut vain selvitä päivästä kerrallaan. Vieläkään ei tunnu helpottavan kunnolla, mutta pystyy jo vähän jotain tekemään. Ikävintä tässä on se että tulee kivun mukana huonovointisuus eikä se yhtään helpota oloa. Eikä asiaa auttanut että iski noidannuoli joka osaltaan pahensi kaikkea, se onneksi meni ohi muutamissa päivissä. Stressiä toi myös kelan hitaus käsitellä sairauspäivä raha ruuhkan vuoksi  joka lopulta sieltä tuli, ja kaikki helpottui  jälleen. Sitä osittain harmittaa kun on ollut niin kauniita päiviä ja itsellä ne menneet maaten sekä pakollisten asioiden tekemiseen. Jos vihdoin voisi vähän nauttia auringosta ym. Itse odotan innolla kevättä ja sen tuomia muutoksia luonossa. Lupavaa on jo linnun laulu joka kuuluu sisälle asti ulkoa. Voisin seuraavaksi tehdä blogin 25 asiaa minusta sellaisia joita täällä viellä ei ole. Loppujen lopuksi on kauhean vaikea keksiä itsestä asioita, sillä niitä pitää i

Nukuttu päivä ja vähän väritelty

Kuva
Nukuttu kirjaimellisesti päivä tosin useaan otteesen heräilty. Illasta päätin et aivot narikkaan ja alkoinkim värittelemään. Tähän osallistui kissa omalta osaltaan myös ja tökkikin itseään värikynään päin, sillä seurauksella että naama vihreässä värissä 😂. Neito ei tosin ollut tästä moksiskaan vaan jatkoi heti touhujaan.                             Kyllä hän vaan niin kaunistui. Kirjaimellisesti laiskoteltu koko päivä.  Kaupassa pikasesti sain käytyä mutta oli sekin työn ja tuskan takana, kun oli vaikea saada itseään liikkeelle. Sain onneksi myös ruuan tehtyä, ja oppisin tekemään vain pienen määrän ettei koko kompanjalle 😁😃. Huomenna olisi tarkoitus teatterille mennä ja alkaa puvustamaan näyttelijöitä, kesän esitystä varten. Tämä puvustus homma on loppujen lopuksi mukavaa pientä ajanvietettä. Viimekesänä samassa hommassa ja todella mukavaa oli silloinkin. Tuosta työstä näkee niin hyvin kädenjäljen ja on niin suuri  osa teatteria, että ilman panostani ei olisi asuja ihmis

Pohdintoja?!?

Kuva
Sitä kun on jälleen viettänyt päivänsä kotona vuoteessaja sohvalla makoillen, alkaa pohtimaan mitä ihmeellisempiä ajatuksia.  Mitä jos en kuntoudu tästä? Mitä jos tämä on tällaista loppuelämän ajan? Mitä pitää tehdä että pääsisi ajassa taaksepäin?. Kahteen ekaan kysymykseen en luonnollisesti osaa vastata mutta sisulla menen eteenpäin vaikka millaisesta kivikasasta. Kolmanteen kysymykseen osaan vastata, ei! takaisin ei pääsee, tapahtumia ei voi muuttaa eikä asioielle enää mahda mitään.  Pystyn tulevaan vaikuttamaan luonnollisesti jollain tapaan mutta mennyttä en saa takaisin. Olen myös miettinyt mitä olisin voinut toisin tehdä? Tähänkään en osaa vastata sillä en tapahtuneesta muista mitään, tietysti olisin voinut olla menemättä auttamaan kollegoita mutta se nyt ei ole luonteeni ollenkaan ja velvollisuus auttaa pahassa tilanteessa. Sitä huomaa että kun ei ole päivässä muuta kuin kipulääkkeen ottoa joka onkin sen päivän kohokohta, alkaa sitä ajattelemaan toisaalta typeriäkin asioi

Rentoutumista ja nauttimista

Tänään nautittu pitäkstä aikaa kylpylän altaissa lillumisesta. Pienenä miinuksena että lämpimin allas eli poreammr oli huoltotöiden takia suljettu. Juuri se missä olisin tunti tolkulla voinut vain olla. Kyllä muutkin altaat kelpasi vaikka kylmempiä olikin. Sain vihdoin myös täytettyä kelan lomakkeet. Nauratti vain kun samat vastaukset löytyy lausunnosta mutta ne piti vielä erikseen kirjoittaa jotta kelpaa eteenpäin. Loppupäivän saikin lepäillä ja tuijottaa netflixiä sekä jatkaa sarjamaratonia. Nyt saa vain 2pv olla eikä tarvitse miettiä mitään tai täytellä mitään lappuja. Vaikka päivä ollut pelkkää nauttimista niin todella uupunut olo ollut. Nukahtanut useaan otteeseen ja jouduin ottamaan extra kipulääkkeen, kun pää ilmoitti taas pahemmin olemassa olostaan.  Sitä vain toivoo että kipulääkkeet auttaisi ettei tarvitse sairaalaan lähteä, joka liiankin usein on seuraava määränpää. Välillä oikein nolottaa sinne mennä, onneksi otettu hyvin vastaan ja asiallista palvelua ja nopeasti saa

Kauan odotettu vastaus kelalta

Sain vihdoin vastauksen kelalta sekä luvan hakea kuntoutustukea/työkyvyttömyys eläkettä. Käsittely aika pitkä joten ilmoittivat että nyt voin sitä hakea jo että jatkuu suoraan toimeentulo. Miksi vakuutusyhtiön kanssa ei yhtä helposti mene asiat? Tässä kohtaa pakko antaa pisteet kelaan kun aina kuulee että mitääm tietoa sieltö ei tule ja kaikki pitää itse tietää. Tässä kohtaa olen erimieltä kaikkeen on tullut vastaus ja vielä kerrottu mitä pitää seuraavaksi tehdä ja mikä lomake täyttää ja lähettää. On laitettu viestiä,  soitettu ja lähetetty kirjeitä. Itse en ole koskaan kelaa kritisoinut eikä tarvitse vieläkään, vaan kaikki sujunut moitteetta. Tämä lomakkeiden täyttökään ei ole ihmeellistä vaan alkaa jo mennä rutiinilla. Kiitos kuuluu kuitenkin äidille joka avustaa niiden täytössä ja kertoo mitä mihinkin laitan. En varmaan olisi yhtähyvin selvinnyt tästä urakasta ilman apua, siksi olenkin kiitollinen jokaiselle taholle joka vähänkin auttanut. Sitä osaa näköjään iloita pitkistäkin

Miten pitää flunssa loitolla, vai voiko sitä edes estää

Kuva
Tässä kovasti pohtinut kun on kaiken mailman kulkutauteja liikkeellä, enkä tahtoisi yhtäkään ylimäärästä pilleriä vetästä kurkusta alas jotka ehkäisisi edes hieman flunssaa ja nostaisi vastutus kykyä. Muutaman päivän lueskelin netin ihmeellistä mailmaa ja löytyi jonkin sortin ohje.  Sitruuna, lime, inkivääri juoma. Tätä nyt valmistettu ja noh makukin oikeastaan aikas hyvä. Sitä en sittem tiedä miten tehokas, mutta onko nyt mikään niin tehokas. Apteekissa koitti provisori tarjota sinkkiä ja c vitaminia, noh jätin ne sinne niitä kun kotoakin löytyy eikä ne koskaan ole edes levittänyt saatika estänyt tautia. Ihme ja kumma mutta sen suurempia lentsuja ei tässä ole ollut oikeastaan vain yksi, ihmetyttää sikäli kun tähän aikaa vuodesta olen ylensä jatkuvasti flunssassa. Ilmeisesti poikkeuksin löytyy.

Ihana aurinkoinen ilma

Tänään ollut valtavan ihana päivä.  Kävin pienellä kävelyllä haistelemassa "kevät" aurinkoa. Sitä ihmeen kaupalla piristyy kun ulkoilee vaikka sitten ihan rauhassa. Ensin piti mennä vain lähi kauppaan ja pikaisesti takaisin mutta matka piteni siitä hieman kun päätin pidemmän lenkin tehdä. Tässä talvella ei paljoa ole tullut vain käveltyä ulkona, ilma  suuremppaa tarkoitusta. Lieneekö laiskuus, liukkaus, väsymys tms esteenä. Mutta nyt pitkästä aikaa teki ihan mieli olla hetki ulkona. Parasta on kun ei tarvitse kauheita kerroksia päälle pukea vaan riitää kevyt takki ym. Kotio tullessa vastassa odottikin kiukkuinen kissa kun huoltomiehet oli käynyt ilmanvaihto venttiilejä rassaamassa, eikä tuo tahdo oikein sietää vieraita hänen reviirillään ellei talon väki itse ole paikalla. Tänään on muutoinkin todella valoisa päivä tuntui että energiaa riittää vaikka mihin mutta hommia alkaessa tekemään iskeekin tuskaisa kipu, joka käskee hölläämään. Silti en valita tällaisia päiviä kun

Mitä elämä mahtaa tuoda

Tätä ole  usein pohtinut mihin elämä oikeastaan kuljettaa. Onko mailman loppu joutua työkyvyttömyys eläkkeelle vain 27 vuotiaana? Vastaisia kun ei tunnu löytävän. Päivät kuluu miettien mitä seuraavaksi. Nyt se pyörii lääkärikäyntien ja fyioterapian tahtiin. Toisinaan olen kysynyt itseltäni miksi minä, mitä olisin voinut tehdä toisten. ?  Niihin ei selviä vastauksia löydy. Olisiko joku muu nyt tässä tilassa muutoin? Toisaalta olen helpottunut ettei kenenkään muuhun osunut. En todellakaa  halua edes pahalle viholliselleni tälläsiä tuskia saatika joutua byrokratian kohteeksi kun eri lomakkeita pitää täytellä. Moni kysyy enkö ole yhtään masentunut, katkera tai vihainen tapahtuneelle. Ei en ole masentunut en kastkera enkä vihainen tekijälle. Olen vihainen itselleni miksi en tajunnut että ote oli päässyt toiselta irti ja että osuu seiraavaksi minuun. Tosin valehtelisin jos en tuntisi mitään tekijää kohtaan. Tunne etovaa ja vastenmiemistä mielentilaa. En häntä halua kohdata mutta en pel

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )