Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Pohdintoja?!?

Sitä kun on jälleen viettänyt päivänsä kotona vuoteessaja sohvalla makoillen, alkaa pohtimaan mitä ihmeellisempiä ajatuksia.

 Mitä jos en kuntoudu tästä? Mitä jos tämä on tällaista loppuelämän ajan? Mitä pitää tehdä että pääsisi ajassa taaksepäin?.

Kahteen ekaan kysymykseen en luonnollisesti osaa vastata mutta sisulla menen eteenpäin vaikka millaisesta kivikasasta. Kolmanteen kysymykseen osaan vastata, ei! takaisin ei pääsee, tapahtumia ei voi muuttaa eikä asioielle enää mahda mitään.

 Pystyn tulevaan vaikuttamaan luonnollisesti jollain tapaan mutta mennyttä en saa takaisin. Olen myös miettinyt mitä olisin voinut toisin tehdä? Tähänkään en osaa vastata sillä en tapahtuneesta muista mitään, tietysti olisin voinut olla menemättä auttamaan kollegoita mutta se nyt ei ole luonteeni ollenkaan ja velvollisuus auttaa pahassa tilanteessa.

Sitä huomaa että kun ei ole päivässä muuta kuin kipulääkkeen ottoa joka onkin sen päivän kohokohta, alkaa sitä ajattelemaan toisaalta typeriäkin asioita, sekä murehtimaan asioita jollei voi mitään. Miksi sellaisia pitää siis edes murehtia? Tähän kun osaisi/ tietäisi vastauksen olisin mielestäni todella fiksu.

Äitini hokee sanontaa joka sopii aina näihin tilanteisiin loistavasti
"Antaa hevosen murehtia, kun sillä on isompi pää". Tätä siis voi käyttää oikeastaan aina. Asiaan johon et voi vaikuttaa älä siitä siis myöskään murehdi.


(Kuva lainattu papunet.net)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )