Aikamatka lapsuuteen

Tein todellisen aikamatkan tuossa. Aikamatkan lapsuuden takapenkille autossa. Olin taksin kyydissä matkalla kotoa pisteeseen B. Annoin kuskille täysin vapaan valinnan valita reitin sillä itsellä ei ollut kiire, enkä tiennyt järkevää reittiä tuonne määränpäähän. No reitti käsitti Turussa osittain Kärsämäen alueen. Tässä kohti muistin kuinka samoja reittejä ajettiin isän kanssa, kun hänen piti meitä viedä ulos äidin ollessa töissä. Hänen "ulkoiluttaminen" käsitti siis sen että pakkasi lapset autoon avasi ikkunat ja lähdettiin ajelemaan. Välillä ajeltiin omalla paikkakunnalla, välillä lähdettiin Turkuun. En siis ole Turusta kotoisin alun alkaen siksi oli hienoa päästä välillä kiertelemään myös tänne. Nämä isän ulkoilutus reissut olivat myös parhaita ikinä, sillä pääsi autonkyytiin sekä sai istua koko päivän autossa. Välillä käytiin grillillä syömässä makkara-perunat ja taas jatkettiin. Välillä taas sovittiin ettei ihan aina kerrota että on ajeltu koko päivää äidille, sillä äiti ei tykännyt tästä ulkoilu muodosta ilmeisesti, äiti olisi halunnut ennemmin puistoon meidän menevän tms. Tämä ei ollut vain ihan isän tyylistä. No emme puhuneet sillä tuota ulkoilua haluttiin myös jatkossa. No nyt taksin takapenkillä istuessani iski tuo sama fiilis. Kiertelen samoja paikkoja kuin lapsena, ainoastaan ikkuna on kiinni eikä edessä ajavalla ole tupakkaa huulessa. Mielessäni pohdin että voi kun tuo nyt laittaisi vielä savukkeen palamaan ja ikkunan auki niin tämähän olisi täydellinen aikamatkustus lapsuuteen. Siihen hyvään muistoon mikä mieleen on jäänyt. Salaa myös toivoin että tuo matka kestäisi tuolla alueella mahdollisimman pitkään. Itse asiassa se kesti juuri tarpeeksi pitkään. Jonkin ajan kuluttua tuo alue oltiin ohitettu ja paluu tähän aikaan palautui.

 Tuo hetki oli jotain mitä ehkä tarvitsin. Tarvitsin pienen muistutuksen siitä, että asiat on ihan hyvin. Myös siitä että hyviä muistoja kannattaa vaalia ja pysyy muistojen arkussa vaikkei niitä ajattelisi joka hetki tai jollei niitä juuri nyt muistaisi muistaa ne siinä kohti kun tulee jokin tilanne missä niiden on tarkoitus tulla esiin. Tuo reissu minkä piti olla vain tavallinen paikasta A paikkaan B reissu olikin jotain niin suurta ja vaikutti niin suurella tavalla, että sen muisti vielä jälkeenpäin. Vaikka siitä puuttui muutamia elementtejä ei sekään haitannut, tulvi ne mieleen jostain syystä täydellisesti.

 Määränpäässä annoin korttini sekä maksoin omavastuun. Kuskin kanssa oli sovittu että odottaa sen aikaa kun haen määränpäästä sopimani tavaran, jonka jälkeen vie minut äidille. Kuski kysyi voidaanko ajaa nyt toista reittiä että tulee vähän vaihtelua, tämä sopi tässä kohdin itselle mainiosti. Joten ajoimme osittain keskustan kautta. Reitit kun olivat saman pituisia matkaltaan ja ajallisesti. Maksoin vielä viimeisenkin matkan omavastuun ja kiitin kuskia ja toivotin hyvät päivän jatkot. Hän oli oikeasti luonut tietämättään jotain suurta, eikä sitä kyllä tiedä vieläkään. Hän oli toden totta kiitoksensa ansainnut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ääni kuuluviin oikeasti. Sekä kerron kuka kirjoitusten takana on.

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )

Takapakkia oireistossa, silti täytyy jaksaa ja iloita siitä mitä on