Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuva
 Pitkästä aikaa tekstin pätkää tänne. Sitä ehkä olisi halunnut näin pidemmän ajan jälkeen postata iloisemmista asioita mutta nyt on pakko avata sanainen arkku nimittäin Turun kaupungin (tarkemmin Varhan) toiminnasta. Itselle niin kuin monille muille on tai siis nyt jo oli myönnetty turvapuhelimet tarpeeseen. Kenelle mitäkin kautta ja mistä syystä. Itse sain kaupungin kautta ihan josta arvioitiin että kriteerit täyttyy silloin kun tämän sain. No nyt kaikessa hiljaisuudessa kaikille meille jotka ei ole kotihoidon/ omaishoidon asiakkuuden piirissä palvelusta lopetetaan. Itseltäni myös vaikka tarve ei loppunut yhtikäs mihinkään. Tällä ilmeisesti tehdään nyt isotkin säästöt kun evätään tällainen oikeasti tärkeä palvelu ihmisiltä. Sen toki saa omakustanteisesti itse maksaa ja itse se oli otettava muu ei auttanut. Mutta ei se mene näin oikein silti. Myöskään ei sitä säästöä sillä tule jollei vähävaraisella ihmisellä olekaan varaa sitä ottaa ja joutuu hälyttämään ensihoidon apuun joka ikinen k

Vihdoin uusi asunto, ja muutto ohi.

Kuva
Nyt on muutto suoritettu, ja muutama päivä ehditty uudessa kodissa asumaan. Kodilta tämä ei toki vielä näytä sillä laatikoita on asunto täysi. Vasta muutama laatikko on tyhjätty. Sekin on hyvä alku, parempi kuin ei mitään. Itse en ota mitään stressiä tyhjennyksen kanssa. Tämän puolen ehtii pikkuhiljaa. Saan onneksi äidiltäni sekä veljeltäni apua. Veli tulee laittamaan laput kattoon, pesukoneen sekä kuivausrummun paikoilleen sekä verhot ikkunaan. Tarvittaessa myös tauluja seinälle jos niitä haluan, en ole vain päättänyt haluanko seinille mitään vielä. En ole aivan varma haluanko edes verhoja, jotenkin näytti niin paljon kivammalta ilman verhoja, tosin mieli saattaa muuttua kun huonekalut on paikoillaan. Nyt niitä on siellä ja täällä. Mikään siis ei ole siellä missä niiden kuuluisi olla. Jotenkin nautin pelkistetystä, siitä ettei seinillä tai ikkunoissa ole kauheasti mitään. En siis ole mikään sellainen joka täyttäisi jokaisen tason, seinän ja ikkunan kaikella mahdollisella. Jotenkin mit

Kuulumisia muuton keskeltä

Kuva
Vielä ei ole muutettu. Hieman vajaa  viikko olisi muuttoon joten, vähiin käy päivät. Nyt on kuitenkin lähes kaikki saatu pakattua, pientä hienosäätöä vaille valmis siis olisi hommat. Marraskuun lopulla oli myös vuotinen kontrolli aivovammapolilla. Mitään uutta, siis sellaista mikä ei tiedossa olisi ollut ei siellä tullut tietoon. Ainoastaan se että nyt samat asiat sanoi kasvotusten neurologi. Mitkään testit ei onnistunut enää seisaaltaan, vaan kaikki piti lähestulkoon istuma asennossa suorittaa. Eivätkä siinäkään tahtoneet onnistua. Huolissaan oli siis siitä että oli niin paljon huonontunut tasapaino ym oireet. Sairauslomaa kirjoitettiin jälleen vuodeksi eteenpäin samoin kelataksi oikeus todistus. Nämä vuodeksi siksi kun haluaa kontrolloida tarkkaan miten nopeasti tilanne menee huonompaan mutta myöskin vakuutusyhtiön kannalta sillä jos sieltä tulisi jossain kohti myönteinen päätös, ei näitä todistuksia tarvittaisi enää. Silloin he maksaisivat kaiken. Joten toivotaan että sieltä suu

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )

Kuva
 Syksy, tuo kesän loppu sekä väriloisteen aika. Lehdet puissa vaihtaa väriä kunnes ne aikanaan tippuu maahan. Syksy on itselle monella tapaa merkityksellinen. Syksy on aika jolloin kaikki muuttui. Aikaa jolloin elämä sai käänteen. Se oli aivan loppu syksyä, tarkalleen 3 vuotta sitten 31.10.2016. Jos palataan tuohon aikaan. No jos hieman lunttaan aikaisempia tekstejä ja palaan tuohon aikaan. Tavallinen työpäivä muuttui siis kohtalokkaaksi vaatien luultavasti yhden potkun. Tästä nyt en mene takuuseen mutta oletan ja muistelen että potkaisi kerran. Näin myös lukee papereissa. Tavallinen asiakkaan kiinnipito/ rauhoittamis tilanne jossa oli mitä ilmeisemmin monta työntekijää koitui kohtalokkaaksi. Paikallani olisi voinut olla kuka muu tahansa, ja olen välillä miettinyt että mitä jos siinä olisi ollut toinen työntekijä sellainen joka yleensä piti jalasta kiinni, mitä jos hän olisi ollut vuorossa ja siinä paikalla ja häneen olisi osunut. Olemme todella hyviä ystäviä edelleen sekä lähes päivit

Muutto vahvistui. Lähtö tuli

Kuva
Ensiksi pahoittelut hiljais elosta. Tässä on ollut pientä stressin poikasta, todella kivuliaita päiviä, äärettömän väsynyt sekä saanut järjestellä asioita oikein urakalla. Tästä päästäänkin sopivasti tämän postauksen aiheeseen. Viimeksi kirjoitin että muutto alkaa olla ajankohtainen. No tosiaan yhteyttä otettiin asunnon vaihdon merkeissä asumisneuvojaan sekä selitettiin tilanne tämän jälkeen tehtiin hakemus asunnon vaihdosta, ja jäätiin odottelemaan. Olin varma että saisi odottaa jonkun tovin ennenkuin kuuluu mitään. Yhtäkkiä 2pv jälkeen tuli sähköpostiin asunto tarjous asunnosta joka sijaitsi nykyisestä asunnosta 750m päässä. Asunto oli talossa joka on inva/seniori taloksi suunniteltu. Joten on esteetön, siellä on hissi eikä asunnossa ole niin suuria vaaratekijöitä. Tarkoittaen ahtaita välejä ym. No asunto otettiin vastaan, jonka jälkeen vasta alkoikin selvittely ja eri tahoihin soittelu kela ym piti soitella läpi jotta saa kaikki rullaamaan. Muutto tähän uuteen asuntoon on mitä ilm

Suuria muutoksia edessä

Kuva
Suuria muutoksia edessä tai ainakin niiden alulle panoa. Elämässä koitti ilmeisesti se aika kun on aika katsella uutta asuntoa, asuntoa talosta jossa on hissi tai asuntoa joka on tasossa mihin ei mene rappusia. En oikeasti odottanut enkä toivonut että tämä päivä koittaa, oikeastaan olen tätä päivää pelännyt hieman. Tämä on asia jonka olen yrittänyt vain sivuuttaa sekä olla ajattelematta. Nyt kuitenkin on se kohta elämässä kun en voi enää asiaa sivuuttaa ja on vain pakko katsoa totuutta silmiin. Miksi se sitten on itselle niin vaikeaa. Muuttohan voi olla ihan kivakin asia. Mutta vain silloin jos sen oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siitä syystä ettei vain enää kykene kulkemaan rapuissa ilman että tippuu niistä tai niissä kulkeminen on vaikeaa. Muutto tällaisesta syystä on itselle osittain luovuttamista. Luovuttamista sen suhteen etten oikeasti enää vain pärjää vaikka haluaisin. En ole mitenkään erityisen kiintynyt tähän asuntoon toki tämä on kotini ja pidän siitä, en tähän taloon enkä e

11 unelmaani

Kuva
  Ajattelin tällä kertaa tehdä tyyliltään täysin erilaisen postauksen. Jokaisella meistä on unelmia. Unelmia jotka ei toteutuneet mutta joiden tilalle tuli uusia. Tässä haluan kertoa teille 11 unelmaani. Itselle ei ole väliä toteutuuko ne, mutta jokaisella on oltava unelmia jotka pitävät kiinni ja joita toivoa. Tässä ovat minun unelmani. 1. Saada yksi täysin kivuton päivä kokea vielä. 2. Viettää rakkaiden kanssa aikaa. 3. Istua kuohuavan meren äärellä, kuunnellen sitä. 4. Etten koskaan menetä toivoani. 5. Jaksaa tämä taistelu eri tahojen kanssa kunnialla loppuun saakka. 6. Saada yksi päivä kun ei tarvitsisi miettiä lepotaukoja sekä väsymistä.  7. Päästä pienelle reissulle, kotimaa, Viro tms. 8. Istua kylmänä syys/kevät yönä peiton alla aurinkotuolissa täysin hiljaa sekä katsella taivalla olevia tähtiä. 9. Auttaa kaikki joita vain voi. 10. Saada vähän useammin nukuttua enemmän kuin 4-6h, 1-2h heräämisillä.  11. Että ihmiset ymmärtäisi ettei tämä tilanne ole itselle niin help

Taudin kourissa.

Kuva
  viime viikko on mennyt sairastellessa. Repäisin itselleni jonkin mega luokan taudin sillä olen oikeastaan koko viikon ollut yli 38 asteen kuumeessa. Viimeviikon alkuviikosta hipoi 39 astetta, mutta sieltä onneksi tultiin vähän alemmas jo. No tiistaina käväisin terveystalossa ja sainkin vahvan antibiootti kuurin sekä kasan muita lääkkeitä. Oli poskiontelot sekä ontsaontelot tulehtuneet pahasti. Nyt sitten olen koittanut parannella itseäni vain. En ole tässä kauheasti ollut kipeänä johtunee varmasti siitä kun en ole sillä tavalla ihmiskontakteissa. Nyt sitten jostain syystä pääsi tauti yllättämään, vähän kovemman kaavan kautta. Toisaalta eipä tässä kyllä ole yhtään vastustuskykyäkään, juuri tästä samaisesta syystä. Olen vain samojen "pöpöjen" kanssa joihin olen tottunut jo. Sitä vain ottaa todella koville tällaiset taudit. Kun on valmiiksi puolikuntoinen, vie tällainen tauti voimat täysin ja tuntuu ettei ole mitään jäljellä. Mikään ei maistu, voisi vain nukkua ( kerrankin sii

Miten minusta tuli tällainen ihminen joka olen tänään

Kuva
 Tämä on kysymys jota olen miettinyt pitkään. Olen saanut elämän mittaisen kasvatuksen lujuudesta, periksiantamattomuudesta, uskosta parempaan, toivosta, paremmasta huomisesta, onnellisuudesta, rakkaudesta, kiitollisuudesta sekä siitä että koskaan ei saa luovuttaa. Nämä kaikki asiat ovat kantaneet niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.  Elämä lyhyesti  Olen toki kasvanut rakastavassa perheessä. Jossa äiti yritti tehdä kaiken meidän lasten eteen, ja tekikin. Myös isä oli rakastava ja lämmin, valitettavasti hän vain sairastui päihdesairauteen eikä vain enää pystynyt huolehtimaan meistä lapsista sillä ei kyennyt itsestäkään. Silti hän välitti meistä aina ja me hänestä. Äiti toki päätti meidän lasten vuoksi erota hänestä jotta me saisimme paremmat lähtökohdat, silti kuitenkin näimme isää ihan niin usein kuin halusimme ja vanhemmilla oli aina lämpimät sekä hyvät välit. Joten olen kasvanut päihdeperheessä lapsuuden, tästä en kuitenkaan kanna kaunaa enkä katkeruutta. Sillä ihminen ei voi sai

Mukava leiriviikinloppu, kotona odottikin murhenäytelmä sekä päätös luopumisesta piti tehdä

Kuva
 Niin sitä vain on vietetty antoisa ja mukava leiriviikonloppu. Tavaten uusia ihmisiä sekä, nauttien, rentoutuen sekä kuullen erilaisia tarinoita miten kukin on vammautunut. Sitä on myös huomannut sen että miten kiitollinen olen siitä että itsellä on mennyt ainoastaan toiminta kyky, sekä on muistin ym. kanssa ainoastaan ongelmia toki myös jatkuvat kivut. Kiitollinen siitä että nuppi pelaa, voin itse kuitenkin tehdä vielä itseä koskevat päätökset vaikken kaikkea ymmärräkään aina, sillä keskittymisen puute hankaloittaa asiaa sekä tämä itse vamma pystyn silti päättämään omista asioista sekä hoitamaan omat asiat pääosin itse kunhan asettaa vain miljoona muistutusta. Virallisilla käynneillä lääkäri ym sekä hakemuksissa tarvitsen toki apua sekä avustajan sillä niistä en aina ymmärrä enkä jaksa keskittyä eli näissä on mukana aina äiti sekä hän tekee valitukset ym. En siis ole aivan toisten armoilla kuitenkaan vaikka nämä muutamat asiat nyt varmistetaan että tulee ymmärretyksi, osittain on mui

Tunteet pintaan kuvista

Kuva
Tarinaa kuvien takaa  Joskus sitä eksyy katsomaan vanhoja kuvia. Joskus vain pienikin hetki saa aikaan muistojen tulvan. Näin kävi tässä yhtenä päivänä kun Facebook näytti muistoista sinne lataamiani kuvia. Kuvia joita en muistanut enää. Ennen tapaturmaa olin todella aktiivinen ihminen. Harrastin paljon sekä olin aina menossa. Olin reilu vuosi ennen tapaturmaa aloittanut elämäntapa remontin, joten olin palkannut itselleni personal trainerin. Kävin ahkeraa salilla, urheilin muutoinkin paljon vapaa-ajalla joten pidin kunnosta huolta. Söin terveellisesti toisinaan vähän liiankin terveellisesti, sillä soimasin itseäni jos lipsuin herkuttelemaan vaikka lupa olikin herkutella kerran viikossa. Tein siis tosissaan töitä. Nautin siitä tunteesta kun vanhat vaatteet kävivät liian isoiksi, nautin siitä todella. Nautin siitä kun joku salilla laittoi niin lujille että hädin tuskin oli hengissä sen jälkeen. Tiesi että oli tehnyt jotain ainakin. Pidin myös siitä että oli todella tarkka rutiini kaike

Koulukiusaaminen mitä se saa aikaan

Kuva
Tällä kertaa aihe poikkeaa hieman totutusta. Sillä ajattelin tuoda esille tämän tärkeän asian, nimittäin kiusaamisen. Tästä on paljon ollut lehdissä, mediassa sekä muualla juttua. Siitä miten rajua kiusaaminen voi olla. Eikä tähän läheskään aina edes puututa. Vaikka uhriksi joutunut kertoisi asiasta kaikille mahdollisille, jatkuu kiusaaminen sekä mahdollisesti vielä rankempana.  Haluan ensin kertoa oman tarinani. Tarinani joka ei ole kovin kaunis mutta joka muuttui lopulta kauniiksi. Itseäni alettiin kiusaamaan jo esikoulussa tai oikeastaan jo omalla pihalla kun asuimme yhden koulun yläkerrassa tuolloin sitä ei kuitenkaan viellä ymmärtänyt sillä itse olin niin pieni, vanhemiten vasta tajunnut että se maahan kamppaaminen ja töniminen oli selvää kiusaamista. Pienellä paikkakunnalla luonnollisesti samat "kaverit" tulivat samaan kouluun osa myös samalle luokalle. Itsellä ei ollut yhtään kaveria tuossa koulussa ei siis yhtään. Ainut onneni oli se että isäni oli tuolla vahtimesta

Diy tuunailua jotta arjesta saa vähän mukavempaa

Kuva
Olen aina ollut vastaan kaikkea näkyvää ja ns. leimaavaa apuvälinettä. No luonollisesti tarvitsen arjessa paljonkin tällaisia jotta arki sujuu. Mm. Suihkutuolia, kiinteää seinäkahvaa, lääkedosettia, kalururia ym. No kaikkea nyt ei kovin huomaamattomaksi saa joten niiden kanssa on elettävä. Varsinkin tuo lääke dosetti oli suuri mörkö itselle sillä tottunut töissä näiden kanssa touhuamaan niin saanut päähän pinttymän niistä että niitä käyttää vain vanhukset, laitoshoidossa/asuntolassa asuvat ym joten tuohon oli itsellä todella vaikea siirtyä, vaikka hoitajana tiedän että niitä käyttä moni muukin. Nyt kuitenkin ollut tovin jos toisen käytössä ja helpottaa arkea eikä niin paljoa tulee enää kämmejä enkä varsinkaan ota tuplana lääkkeitä kun unohdan että olenko ottanut vai en lääkkeet. Tuo oli suurin syy dosettiin siirtymiselle kun saatoin vahingossa ottaa kaksi kertaa iltalääkkeet tai jättää ottamatta kun en vain muistanut ottaneeni niitä, nyt tätä ei voi käydä sillä näen jos ne on otettu

Testit jotka ei menneetkään niin hyvin (laskua siis voinnissa)

Kuva
Taas se aika kun fyssarissa tehdään testit joissa nähdään tämän hetkinen tilanne. Tulokset ei päätä huimaa sillä jokainen osa alue oli mennyt huonompaan suuntaan enemmän tai vähemmän. Oikean käden voima laskenut huomattavasti varsinkin jos päätä piti kääntää samoin vasemman, eipä siis ihme että tavarat tippuu käsistä. Suorassa seisoen sekä silmät auki ei pysynyt enää kuin pari hassua sekunttia. Viimeksi oli kuitenkin 30sekuttia tulos, ennenkuin huojunta paheni. Silmät kiinni ollessa ei mennyt kuin sekuntti, siitäkin viimeksi saanut paljon paremman tuloksen. Pehmeällä patjalla seisten ei luonnistunut ollenkaan eikä täten silmät kiinni edes yritetty turvallisuus syistä. Kävely ja tasapaino testit puolestaan meni huonommin kuin viimeksi. Niistä ei tullut kuin muutama piste siitä kun puolestaan pitäisi saada mahdollisimman monta pistettä. Nyt ei edes kaksi numeroiseen lukuun päästy niinkuin viime kerralla sekä jouduttiin muutaman kerran keskeyttämään suoritus. Sekä osasta tuli nolla sillä

Odotettu päivä koitti

Kuva
Niin se alkoi nimittäin fyssari pitkän tauon jälkeen. Torstaina oli ensinmäinen kerta, ja siltä se myös tuntuikin. Sitä oli olo sen jälkeen kuin olisi alusta aloittanut. Ensiviikolla onkin sitten poikkeuksena kahtena päivänä tiistaina ja torstaina.  Oli fyssarin mielestäkin sen verran huonoksi tilanne mennyt että nyt tarvitaan extra buusti. Ekalla kerralla kun ei uskalatanut paljoa tehdä. Käsitteli alaraajat sillä koitti saada kävelyä vähän paremmaksi sillä sekä iski muutaman neulan yläkroppaan joilla taas on kipua lieventävä vaikutus sekä määrätyissä kohdissa myös rentouttaa lihasta.  Nuo tosin taisi olla kipu pisteissä jollen aivan väärin ymmärtänyt. Fyssarin jälkeen olinkin niin poikki että meinasin jo taksiin nukahtaa. Sen verran raskasta tuo kuitenkin oli. Kotiin päästyä maistui useamman tunnin nokoset jonka jälkeen jaksoin tehdä juuri ja juuri nopean ruuan sekä syödä siitä vähän. No pieni vahinko kävi ja unohdin hellan jälleen päälle, tällä kertaa kutoselle. Siellä kun oli 45minu

Mihin on hävinnyt lähimmäisenrakkaus

Kuva
Päätettiin eilen (20.8) lähteä Eino kissan kanssa pienelle ulkoilu reisulle, itsellä hieman parempi päivä joten jaksoi hiukan ulkoilla. Piti käydä hakemassa yksi paketti postista joten miksei yhdistää ulkoilua tuohon.  Ärrälle jossa posti samassa on siis matkaa kokonaiset 450metriä. Eino nautti ulkoilusta, itse sain tukea kärryistä joten kaikki oli tyytyväisiä. Takaisin tullessa tuli myös autettua lähimmäistä. Nuorehkon mihen matka oli stopannu kun muovilassi oli hajonnut ja kaikki siellä olleet tavarat maassa. Ne miljoonat kynät sekä paljon muuta tavaraa leviänä. Vähän matkan päässä kaksi alakoululaista poikaa naureskeli hänelle ja huusi herjaavia sanoja sekä ohi meneet kaksi vanhempaa naista sanoi tälle miehelle että "sietäisi pysyä poissa ihmisten näkyvistä". Mitä sitten että hän oli humalassa ei kenelläkään ole oikeutta moisia kauheuksia huudella kenellekkään. Tämäkin mies sairasti selvästi päihdesairautta eikä todellisuudessa mahda asialle yhtään mitään. Se on sairaus

Kun elämästä häviää jotain suurta ja tärkeää

Kuva
Olen tottunut aika pitkälti siihen että mennään jonkin kaavan rutiinin mukaan. Työssä käyvänä mennään töihin, tehdään sovitut asiat, noudatetaan ohjeita ja sääntöjä, tehdään se työ mikä kuuluu sekä toisinaan vähän ylimääräistä. Itselle työ on aina ollut tärkeä ja asia josta pidin ja pitänyt aina. Toisaan tein usemapaa työtä. Tahdoin aina kehittää ja haastaa itseni. Joten työn häviäminen elämästä oli kova isku.  Mitä tapahtuu kun elämästä katoaa tällainen kaava ja rutiini?  Aluksi se oli valtava järkytys niin valtava että itkin sitä oikeastaan muutaman kuukauden. Mietin kysymystä miksi? Aika kului tuli vaihe kun aika muuttui pitkästymiseksi. Ei tienyt mitä tehdä. Kun on tottunut aina tekemään töitä, pitänyt siitä työstä mitä tekee ja yht äkkiä se viedään. Alkujärkytyksen jälkeen tulee luonollisesti pitkästyminen. Ei tiedä mitä voisi tehdä kun on rajallinen kapasitetti mitä ylipäätään voi tehdä, joten tulee olo että turha edes yrittää tuota vähäistä. Mutta tämän jälkeen tulee se rat

Väsymyksen kanssa kamppailua, kipu valvottaa

Kuva
Voihan väsymys. Tämä ollut viime päivien vitsaus. Pääkoppa on pienessä sumussa koko aika, mutta silti ei saa yöllä nukuttua. Nyt on mennyt niin että joka toinen yö saanut nukuttua jotenkuten mutta se toinen yö mennytkin valvoessa. Osittain valvottaa kivut jotka nyt jälkeen jyllää aika kovana. Tuossa oli se yksi hyvä päivä sekä toinenkin osittain mutta sitten lähti taas lapasesta homma. Niska vetää itseään niin kovin että vihlasee oikein. Eikä meinaa millään löytää hyvää asentoa. Kokeiltu siis kaikki rentoutumisesta, lämpimästä suihkusta rauhallisen musiikin kuunteluun iltaisin. Sitä kyllä väsyttää kamalasti mutta ei vaan saa nukuttua kuin ihan pienen hetken, jonka jälkeen kipu herättää. Myönnettäköön että viime päivinä on ollut muutama stressi tekijä, jotka pahentaa siinä mielessä kipu tilannetta sekä vointia kun hermostuksissani jännitän lihaksia ja kroppaa pahenee kipu myös. Mitä enemmän hermoilen sitä pahempaa kipukin on. Voi siis mennä niin pahaksi että oksettaa eikä pysty missä

Oppiiko sitä koskaan järkeväksi ja fiksuksi?

Kuva
Voi sitä tekisi joskus mieli katsoa sarjoja maratonilla. Maratoinilla meinaan sitä että tuijottaisi telkkariata lempisarjaa jaksosta jaksoon ilman taukoja. Tai no ehkä pienet vessa ja tankkaus tauot mutta muutoin ei tekisi mitään muuta. Nyt kun se on sitä että 15min ja sitten riippuen olosta jonkin pituinen tauko. Joskus riittää 30min joskus vaatii 3h joskus pystyy katsomaan vain 2x tuon 15min päivässä. Olen vannoutunut Orange is the new black fani ja kyllä olen katsonut muutaman kauden jopa kahteen kertaan ehkä vahingossa jopa kolmeen. Mutta nyt kun tuli tämä viimeinen päätös kausi pohdin miten ihmeessä saan sen katsottua samalla miettien että en katsoisi sitä liian nopeasti. Hyvin ristiriitaista. No päätös kauteen meni aikaa hieman enemmän kuin olisi normaalisti mennyt sillä jouduin lopettamaan katsomisen välillä. Jos ennen olisin sen katsonut 2 päivässä nyt käytin siihen yli viikon, joten pätkät olleet lyhyitä. Tämä toki vähän haittasi katselu kokemusta sillä ei aina muistanut mitä

Vihdoin edes yksi parempi päivä.

Kuva
Nyt oli taas vähän parempi päivä vaikka lonkka onkin arka edelleen edellis päivän kaatamisesta. Mutta jalan pystyy jo ojentamaan sekä kävelemään suht kivuttomasti. Ainoastaan autoon meno oli vähän kivuliasta. Kaaduin siis rottinkisen pyykkikorin päälle ja no satutin lonkan. Ei meinannut pystyä kävelemään tapahtuma päivänä mutta alkoi onneksi helpottamaan tämä. Tänään siis käyty vähän asioilla äidin kanssa. Ensin apteekissa ja sitten vielä kaupassa. Nyt on lääkkeitä ja ruokaa taas hetkeksi. Ruokaa muutamaksi päiväksi ainakin ja lääkkeitä no, joksikin aikaa. Kivut saatu suht normi tasolle vielä ne on vähän kovemmat kuin normaalisti mutta, pystyy toimimaan ja tekemään pieniä asioita. Sekä viimeyönä saatu vihdoin nukuttua suht hyvät unet vain muutamilla heräämisillä. Tämä riittää itselle, sillä ollut sen verran huonoa. Joten nautin nyt tästä yhdestäkin hyvästä päivästä sillä en voi tietää millainen huominen tai sitä seuraavat päivät on.  Tasapaino vain on huonontunut niin kauhiasti että lä

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöä ihmisten kustannuksella. Missä menee raja?

Kuulumisia pitkästä aikaa. Pientä pintaraapaisua tilanteesta sekä kuulumisista

Kun kaikki muuttui kolme vuotta sitten ( spesiaali postaus )